Hullujen häkki

Hullujen häkki
La Cage aux folles
Ohjaaja Édouard Molinaro
Käsikirjoittaja
Perustuu Jean Poiret’n näytelmään
Tuottaja Marcello Danon
Säveltäjä Ennio Morricone
Kuvaaja Armando Mannuzzi
Leikkaaja
Tuotantosuunnittelija Mario Garbuglia
Pukusuunnittelija Piero Tosi
Lavastaja Mario Garbuglia
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska, Italia
Tuotantoyhtiö
  • Les Productions Artistes Associés
  • DA.MA. Produzione
Levittäjä United Artists
Netflix
Ensi-ilta 1978, Suomessa 1979
Kesto 92 min
Alkuperäiskieli italia
ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Hullujen häkki (tv-esityksessä Narrien naimakaupat, La Cage aux folles) on Édouard Molinaron ohjaama italialais-ranskalainen komediaelokuva vuodelta 1978. Se perustuu Jean Poiret’n bulevardikomediaan, jota on Suomessa esitetty nimillä Herrat diivat ja Hupsujen häkki. Tarina kertoo revyyteatterin omistajamiehestä (Ugo Tognazzi) ja tämän elämänkumppanista, yrityksensä tähtiesiintyjänä toimivasta drag-artistimiehestä (Michel Serrault). Ensinmainitun poika on alkanut seurustella äärikonservatiivisen poliitikon tyttären kanssa, ja nyt tulevat appivanhemmat ovat tulossa ensivisiitille vävyehdokkaan vanhempien luo. Komiikkaa syntyy, kun miespari yrittää vierailun ajan teeskennellä tavanomaista heteroavioparia.

Elokuvalle myönnettiin parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globe -palkinto,[1] ja se oli Oscar-ehdokkaana parhaan sovitetun käsikirjoituksen, parhaan ohjauksen ja parhaan puvustuksen sarjoissa[2].

Molinaron elokuvasta alkoi näytelmän tarinan valtava menestys sekä Euroopassa että erityisesti Yhdysvalloissa. Elokuva poiki kaksi eurooppalaista jatko-osaa, Narrit nailoneissa (1980) ja Narrien naimakauppa (1985) sekä yhdysvaltalaisversion Lainahöyhenissä (1996) ja jo 1980-luvun alussa samannimisen Broadway-musikaalin.[3][4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Cage aux Folles, La goldenglobes.com. Viitattu 24.3.2021.
  2. ↑ Oscars.org
  3. ↑ Ylänen, Helena: Viikon ainoa ensi-iltaelokuva: Kolmas kerta toden sanoo. Helsingin Sanomat, 15.4.1984, s. 17. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 24.3.2021.
  4. ↑ Kajava, Jukka: Tytöt raskaina, pojat ystävinä. Suuri musikaali elää yhä. Helsingin Sanomat, 15.4.1984, s. 19. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 24.3.2021.