Humiliaatit

Humiliaatit olivat Pohjois-Italian uskonnollinen oppositioliike 1100-luvulla. He muodostivat veljestöjä, jotka pitäen kiinni maallisesta ammatista ja avioliitosta sitoutuivat elämään katumuksessa ja köyhää Kristusta seuraten. Heidät tuomittiin kerettiläisiksi kataarien ja valdolaisten kanssa vuonna 1184, mutta Innocentius III tunnusti myöhemmin heidän maallikkosaarnansa ja veljestönsä. Sen jälkeen humiliaatit palasivat kirkon yhteyteen[1].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 10. Renessanssi, s. 98. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09738-1
Kansainväliset
Kansalliset
Muut
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.