Hurufismi on mystinen, esoteerinen suufilaisuuden lahko. Se oli voimissaan läntisessä Persiassa, Anatoliassa ja Azermbadzanissa 1300-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alussa. Hurufismin keskinen johtaja oli Fazlallah Astarabadi, joka tuomittiin kuolemaan harhaoppisena 1401 tai 1402. Runoilija Nəsimi oli hänen seuraajansa.[1]
Hurufismin opetusten mukaan avain Koraanin seitsemännen kirjan ymmärtämiseen on Kabbalaa muistuttavassa kirjain- ja numeromystiikassa, missä numero seitsemän on keskeisessä osassa.[1] Maailmankaikkeus on ikuinen ja ainaisessa kiertoliikkeessä.[2] Luoja ilmenee jokaisessa atomissa.