Hvitträsk

Hvitträsk
Osoite	Hvitträskintie 166, 02440 Luoma[1]
Sijainti	Kirkkonummi
Koordinaatit	60°10′53″N, 024°31′12″E
Rakennustyyppi	museo
Valmistumisvuosi	1903
Suunnittelija	Eliel Saarinen Herman Gesellius Armas Lindgren
Verkkosivut
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Hvitträsk [vi:t.trɛsk]^[a] on arkkitehtikolmikon Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren itselleen Kirkkonummelle suunnittelema erämaa-ateljee ja asuinrakennus, joka toimii nykyisin museona. Se valmistui vuonna 1903.^[1]

Rakennus

Talo on rakennettu harmaasta luonnonkivestä ja tummasta hirrestä kansallisromanttiseen tyyliin, mutta esimerkiksi kylpyhuoneen suunnittelussa näkyvät myös muun muassa Saarisen Yhdysvalloista saamat vaikutteet. Arkkitehtitoimiston neuvotteluhuoneessa on tuolit, jotka tarinan mukaan on tarkoituksellisesti tehty epämukaviksi, jotta kokoukset eivät olisi venyneet liian pitkiksi.

Hvitträskin piha on puistomainen ja muistuttaa englantilaista linnanpihaa. Alhaalla Vitträsk-järven rannalla on sauna ja uimaranta.

Historia

1800- ja 1900-luvun taitteessa, kansallisromantiikan aikakaudella, lukuisat suomalaiset taiteilijat rakennuttivat itselleen komeita asuin- ja ateljeerakennuksia maaseudulle. Tunnetuimpiin näistä "erämaa-ateljeista" kuuluvat Emil Wikströmin Visavuori, Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspää sekä Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen Hvitträsk.

Asuntona

Gesellius, Lindgren ja Saarinen, joilla oli yhteinen ja menestyvä arkkitehtitoimisto, ostivat vuonna 1901 palstan Vitträsk-järven rannalta Kirkkonummelta.^[2] Vuosina 1901–1903 alueelle nousi kaksiosainen päärakennus sekä erillinen piharakennus eli Lilla Villan (Pikku huvila).^[1][3] Eliel Saarinen vaimoineen muutti päärakennuksen eteläsiipeen, Armas Lindgren perheineen päärakennuksen pohjoissiipeen ja poikamies Herman Gesellius sisarensa Lojan kanssa Pikku huvilaan.^[2] Eliel ja Mathilda Saarinen erosivat 1904, ja Mathilda meni naimisiin Herman Geselliuksen kanssa. Eliel Saarinen puolestaan otti uudeksi vaimokseen Loja Geselliuksen.^[2]

Vain kaksi vuotta Hvitträskin valmistumisen jälkeen arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen hajosi, ja Armas Lindgren perheineen muutti pois Hvitträskistä vuonna 1905. Geselliukset siirtyivät heidän tilalleen päärakennuksen pohjoissiipeen. Päärakennus toimi sekä Saarisen että Geselliuksen perheiden asuntona vuoteen 1916.^[2] Herman Geselliuksen kuoltua 1916 koko Hvitträsk jäi Eliel Saariselle ja hänen perheelleen. Saariset muuttivat vuonna 1923 Yhdysvaltoihin. Tämän jälkeen Hvitträsk palveli heidän kesäasuntonaan vuoteen 1949 saakka.^[2] Eliel Saarisen hautamuistomerkki on Hvitträskissä. Pohjoissiipi tuhoutui tulipalossa vuonna 1922, ja se rakennettiin uudistettuna vuosina 1929–1936 Eliel Saarisen pojan, arkkitehti Eero Saarisen suunnitelmien mukaan.^[2]

Hvitträskin ateljeessa syntyivät suunnitelmat muun muassa Suomen kansallismuseon rakennuksesta ja Helsingin rautatieasemasta.^[3]

Hvitträskin omistivat vuosina 1949–1968 Anelma ja Rainer Vuorio, jotka käyttivät sitä edustusasuntonaan.^[4] He tekivät rakennuksessa joitakin muutostöitä, joista osa on sittemmin palautettu ennalleen. Vuonna 1968 rakennus päätyi Vuorioiden konkurssin jälkeen Kansallis-Osake-Pankille.^[2] Pankki myi Hvitträskin irtaimiston huutokaupalla. Jopa pihalla sijainnut karhuveistos irrotettiin ja kaupattiin pois. Rakennukset osti Gerda ja Salomon Wuorion säätiö.^[2]

Museona

Postimerkki vuodelta 1978

Hvitträsk avattiin vuonna 1971 yleisölle Wuorion säätiön kunnostamana,^[2] ja se on Kirkkonummen merkittävimpiä matkailukohteita.^[5] Vuodesta 1981 Hvitträsk on kuulunut Suomen valtiolle, ja nykyään se toimii Suomen Kansallismuseon alaisuudessa (Museovirasto).^[2][3] Tiloissa tehtiin peruskorjauksia vuosina 1992–2000.^[1] Suuri osa alkuperäisestä irtaimistosta on palautettu museoon. Suomalaisen taideteollisuuden helmiin kuuluvina pidetään muun muassa Eliel Saarisen suunnittelemia huonekaluja ja Akseli Gallen-Kallelan kuuluisaa Liekki-ryijyä.^[3]

Alueen hallinnointi siirrettiin Museovirastolta Senaatti-kiinteistöille vuoden 2014 alussa. 2015 alueelta avohakattiin vanhaa kuusimetsää Museoviraston ohjeen mukaan. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen tutkija Marja-Leena Päätalo piti hakkuiden kokoa ylilyöntinä paikan luonnetta ajatellen.^[6] — Hvitträsk oli kuva-aiheena vuoden 1978 Europa-postimerkissä, jonka oli suunnitellut Paavo Huovinen.^[7]

Galleria

• Ulkopuoli
• 
  Järvimaisema
• 
  Museorakennus järven puolelta
• 
  Museorakennuksen sivu ja oikealla näkyvä kahvilarakennus
• 
  Kahvilarakennus
• 
  Museorakennus nähtynä kahvilalta
• 
  Tie pohjoisesta/koilisesta, kahvilan toinen puoli
• 
  Kahvilan etupuoli, josta museorakennus on nyt oikealla puolella
• 
  Piharakennelma
• 
  Eliel Saarisen, hänen vaimonsa Lojan ja Herman Geseliuksen hautapaikka^[8]

• Sisäpuoli
• 
  Tupa
• 
  Ruokasali
• 
  Olga Gummerus-Ehrströmin lasimaalaus Kilpakosijat, 1905
• 
  Kirjasto
• 
  Ateljee
• 
  Géza Marótin reliefi Ylösnousemuksen enkeli ateljeessa
• 
  Leikkihuone

Lähteet

Viitteet

1. Hvitträsk, Kirkkonummi Museovirasto, nba.fi. Viitattu 1.7.2012.
2. Hvitträskin vaiheet Museovirasto, nba.fi. Viitattu 1.7.2012.
3. Hällström, Jaana – Iltanen, Jussi (toim.): ”Hvitträsk”, Museot – Suomen 100, s. 44. Helsinki: Karttakeskus, 2008. ISBN 978-951-593-193-1
4. Vuorio, Anelma: Kaksikymmentä vuotta Hvitträskin tähden. Kirjayhtymä 1971.
5. Hvitträsk hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
6. "Paikan henki on tuhottu 200 vuodeksi" – perustelut kulttuurimetsän avohakkuille eivät vakuuta – video yle.fi.
7. Postimerkkihaku > 2.5.1978.
8. Jaakkola, Saana (16.11.2015). Kalliomaalausten metsästys päättyi hautaan – Vitträsk-järven maisemissa (Arkistoitu – Internet Archive). Live now dream later.

Huomautukset

1. Nimen alkuosa hvit on vanhahtava muoto sanasta vit (suom. valkoinen). ~ Vit träsk.

Kirjallisuutta

• Pallasmaa, Juhani (toim.): Hvitträsk: Koti taideteoksena. (Julkaistu yhteistyössä Suomen rakennustaiteen museon kanssa) Helsinki: Otava, 1987 (7. painos 2006). ISBN 951-1-09180-8