Hydromorfoni
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
4, 5α-epoksi-3-hydroksi-17-metyylimorfinan-6-oni | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | N02 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C17H19NO3 |
Moolimassa | 285,338 g/mol |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | Oraalinen: 30–35 %, Intranasaalinen: 52–58 %[1] |
Metabolia | Hepaattinen |
Puoliintumisaika | 2–3 tuntia[2] |
Ekskreetio | Renaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
C (US) |
Reseptiluokitus |
Controlled (S8) (AU)Schedule I (CA)Class A (UK) |
Riippuvuusalttius | Korkea |
Antotapa | Oraalinen, intramuskulaarinen, intravenoosinen, intranasaalinen, ihonalainen, transdermaalinen, rektaalinen |
Hydromorfoni (nimenä myös dihydromorfinoni) on puolisynteettinen morfiinijohdannainen, jota tavallisimmin käytetään hydromorfonihydrokloridina (C17H19NO3 - HCl, CAS 71-68-1). Se on tarkoitettu pitkäaikaisen kovan kivun ja kivuliaan kuivan yskän hoitoon. Se ei sovellu akuutin kivun hoitoon.[3] Muiden opioidien tapaan sekin on μ-opioidireseptorin agonisti vaikuttaen samaan tapaan teholtaan, sen ollessa noin kymmenkertainen morfiiniin verrattuna. Morfiinista poiketen hydromorfoni on hyvin rasvaliukoinen.[4]
Suomessa myyntilupa on hydromorfonia sisältävillä lääkevalmisteilla Hydofon, Hydromorphone ja Palladon[5] ja englantia puhuvassa maailmassa tuotemerkillä Dilaudid.[6]
Hydromorfoni syntetisoitiin Saksassa 1924.
Yhdysvalloissa hydromorfonia on 2010-luvulla käytetty teloituksissa myrkkyruiskeen yhtenä ainesosana yhdessä midatsolaamin kanssa ainakin Ohiossa ja Arizonassa.[7]