Hymyilevä Buddha
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Samaan artikkeliin takaisin viittaavia linkkejä, kielenhuolto tarpeen |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Tarkkoihin detaljitietoihin nähden vakavia lähdepuutteita. |
Hymyilevä Buddha eli Pokhran-1 tai Pokhran-I oli Intian ensimmäinen ydinkoe 18. toukokuuta 1974. Pommin räjähdysteho oli välillä 2–20 kilotonnia.
Räjäytyspaikka oli Luoteis-Intiassa Rajasthanin osavaltiossa Tharin autiomassa Pokaranin eli Pokhranin kunnan alueella 25 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Pommi oli plutoniumpohjainen imploosiopommi, joka oli malliltaan yksinkertaistettu Fat Man. Tiedot pommin tekoon oli saatu vapaasti levitettävästä kirjallisuudesta. Pommin valmistamista vaikeampaa oli ydinmateriaalien saanti. Intia sanoi pommia virallisesti rauhanomaiseksi ydinräjähteeksi (engl. Peaceful nuclear explosion, lyh. PNE), vaikka pommikokeen tarkoitus oli sotilaallisen peloteaseen kehittäminen lähinnä Kiinaa ja Pakistania vastaan.[1]
Pommi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pommi oli plutoniumpohjainen imploosiotyyppinen fissioräjähde, jollaisen Yhdysvallat räjäytti toisen maailmansodan aikana kokeeksi nimellä Trinity ja sodassa Nagasakin Fat Man -nimisen pommin. Tässä pommissa oli kaksitoista räjähdysainekiilaa eli "linssiä"[2], jotka puristivat räjähtäessään alikriittisen plutoniumpallon kasaan niin, että se muuttui imahduksessa kriittiseksi, ja ketjumainen, laajeneva fissioreaktio saattoi alkaa ja pommi räjähtää.
Pommi oli metallikehikkoon koottu poikkileikkaukseltaan kuusikulmainen laite, jonka korkeus oli 1,25 metriä ja paino 1 400 kg. Näin ollen se ei soveltunut näppärästi kuljetettavaksi sotilaskäyttöiseksi ydinaseeksi. Pommi koostui kahdestatoista räjähdelinssistä, jotka sijaitsivat kiilamaisesti pallomaisen plutoniumkappaleen ympärillä. Noin 100 kg:n painoiset räjähdelinssit koostuivat hitaasta ja nopeasta räjähteestä. Linsseissä oli hidas räjähde sisempänä tylppänä ulospäin sojottavana kartiona. Hidas räjähde oli baratolia ja nopea RDX:ää kuten Fat Manissa. Neutronilähteeseen oli vaikeuksia saada poloniumia, joka on harvinainen alkuaine. Pommin ytimessä olevan plutoniumin sisällä oli vielä noin 2 cm:n läpimittainen beryllium-polonium-neutronilähde.
Intia käytti ensimmäisessä kokeessaan räjähdekiilojen räjäyttämiseen yksittäisiä sytyttimiä, ei räjähtävää johtoa, jollainen oli kehitetty Los Alamosissa tarkoitusta varten. Intian käyttämät sytyttimet olivat alttiita syttymään ulkoisesta häiriöstä, kuten salaman kentästä tai staattisesta sähköstä. Kytkimet, joilla nallit sytytettiin, olivat suurinopeuksisia kaasuputkikytkimiä. Intian ensimmäistä koetta kehittivät DRDO (puolustusvoimien tutkimuslaitos) ja BARC (Bhabhan atomitutkimuskeskus). Intian tutkimusohjelman johtaja oli BARC:n Raj Ramanna. Suurin osa pommin kehitystyöstä tehtiin BARC:ssa. DRDO:n puolella tehtiin imploosiosysteemi, joka suunniteltiin puristamaan plutonium puoleen nykyisestä tiheydestään. Pommin kehittelyn yhteydessä räjäytettiin vuosina 1971–1973 noin 500 erilaista koesysteemiä räjähdyslinssien oikean muodon etsimiseksi.
Koe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pommi oli määrä räjäyttää Khetolain sotilasalueella Pokaranin kunnan alueella Tharin autiomaassa Rajasthanin osavaltiossa maan pinnan alla. Paikka on 25 km:n päässä Pokaranin keskustasta, ja noin 10–13 kilometrin päässä siitä sijaitsee Loharkin kylä.
Kokeen valmistelun vaikeudet kertoivat siitä, että kyse oli vain koepommista. Pommin plutonium-poloniumydin oli koottu Trombayssä, ja räjähdelinssit tulivat muualta. Kun pommikoetta alettiin valmistella 13. maaliskuuta kokoamalla pommia ytimestä ja räjähdelinsseistä aamupäivällä, autiomaan kuumuus muutti pommin osien mittoja lämpölaajenemisen takia, jolloin pommin kokoaminen ei onnistunut. Seuraavana päivänä kokoaminen aloitettiin aikaisemmin. Yksi pommin 100 kg painavista räjähdelinsseistä särkyi, kun se putosi kokoamismökin lattialle. Tilalla käytettiin varalinssiä.
Pommi räjähti maan alla sitä varten tehdyssä 107 metrin syvyisessä L:n muotoisessa kaivoskuilussa 18. toukokuuta 1974 kello 8:05. Maa järisi kohtalaisesti 4,9 Richterin voimalla ja autiomaan hiekka pöllysi. Maahan ilmestyi lautasmainen 10 metriä syvä, 47 metrin läpimittainen sortumakraatteri ja halkeamia 80 kilometrin säteellä kraatterin keskustasta. Kraatteri lienee myöhemmin laajentunut 60-metriseksi.
Pokhran-1- eli "Hymyilevä Buddha" -kokeen voimaksi ilmoitettiin noin 12 kilotonnia, mutta todellinen voima on ollut todennäköisesti vain 4–8 kilotonnia.[2] Erilaisia voima-arvioita on esitetty perustuen muun muassa järistyksen voimaan ja kraatterin kokoon. Joka tapauksessa kokeen voima oli välillä 2–20 kilotonnia. Tiedetään, että räjäytetyn imploosiolaitteen rakenne koostui vain 12:sta räjähdysainelinssistä. Yleensä pommeissa on enemmän linssejä takaamaan hyvä imploosio. On tiedossa, että heikosti valmistettu plutoniumase räjähtää "liian aikaisin" pienellä teholla. Intian koe oli siis verrattain kehno imploosiopommi, jos sitä vertaa amerikkalaisten ensimmäisiin imploosiopohjaisiin ydinpommeihin.
Tämän jälkeen Intia pidättäytyi muista ydinkokeista vuoden 1998 Operaatio Shaktiin asti, mutta todellisuudessa ydinaseita kehiteltiin armeijalle pidättäytymisestä huolimatta.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nuclear Weapons - India Nuclear Forces nuke.fas.org. Viitattu 23.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b India's Nuclear Weapons Program - Smiling Buddha: 1974 nuclearweaponarchive.org. Viitattu 23.12.2014. (englanniksi)