I Vow to Thee, My Country on brittiläinen isänmaallinen hymni, joka perustuu englantilaisen Gustav Holstin säveltämän Planeetat-orkesterisarjan Jupiter-osan keskellä kuultavaan melodiaan, joka tunnetaan nimellä Thaxted (joskus myös The Jupiter Hymn).
Kappaleen sanat ovat peräisin brittiläisen diplomaatin Cecil Spring-Ricen runosta.[1] Spring-Rice kirjoitti runonsa ensimmäisen version vuonna 1908, mutta uudisti sitä tammikuussa 1918 vähän ennen kuolemaansa. Hänen tyttärensä toi runon Holstin tietoon opiskellessaan St Paul's Girls Schoolissa, missä Holst toimi musiikin johtajana. Kappale julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1921.[2]
Kappaletta on kritisoitu yltiöisänmaalliseksi ja anglikaanisen kirkon edustajat ovat toivoneet, ettei sitä laulettaisi kirkoissa. Vuonna 2004 Hulmen piispa Stephen Lowe sanoi kappaleen olevan "kerettiläinen" ja "sisältävän kaikuja Saksan 1930-luvun kansallismielisyydestä ja Yhdysvaltain oikeistorepublikanismin vastenmielisemmistä piirteistä".[1][2]
| Englanniksi
|
Suora käännös suomeksi
|
- I vow to thee, my country, all earthly things above,
- Entire and whole and perfect, the service of my love
- The love that asks no questions, the love that stands the test
- That lays upon the altar the dearest and the best
- The love that never falters, the love that pays the price
- The love that makes undaunted the final sacrifice.
- And there's another country, I've heard of long ago
- Most dear to them that love her, most great to them that know
- We may not count her armies, we may not see her King
- Her fortress is a faithful heart, her pride is suffering
- And soul by soul and silently her shining bounds increase
- And her ways are ways of gentleness, and all her paths are peace.
|
- Uskon sinulle, maani, yli kaiken maallisen
- Kokonaisena ja täydellisenä, rakkauteni palveluksen
- Rakkauden, joka ei kysy kysymyksiä; rakkauden, joka kestää koettelemuksen
- Joka laskee alttarille rakkaimpansa ja parhaansa
- Rakkaus, joka ei koskaan horju; rakkaus, joka maksaa hinnan
- Rakkaus, joka empimättä tekee viimeisen uhrauksen.
- Ja on toinen maa, olen kuullut kauan sitten
- Rakkain heille, jotka sitä rakastavat; parhain heille, jotka tietävät
- Emme voi nähdä sen armeijoita, emme voi nähdä sen Kuningasta
- Sen linnake on uskollinen sydän, sen ylpeys on kärsimys
- Ja sielu sielulta ja ääneti sen sädehtivät rajat laajentuvat
- Ja sen keinot ovat säyseyden keinot, ja kaikki sen tiet ovat rauhaa.
|