Ihmisoikeudet Iranissa

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Kieli artikkelissa paikoin huonoa
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: 2009 tilanne

Ihmisoikeudet Iranissa ovat kansainvälisten sopimusten ja Iranin kansallisen lainsäädännön määrittelemät jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvat vapaudet ja oikeudet. jotka pohjautuvat käsitykseen ihmisarvon yleismaailmallisesta yhtäläisyydestä ja loukkaamattomuudesta.[1] Ne voidaan jakaa vapausoikeuksiin, poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin sekä oikeuteen tasapuoliseen kohteluun oikeudenkäynnissä.[2]

Vapausoikeudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein vapaus on oikeus elämään.

Kuolemantuomio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kuolemanrangaistukset Iranissa

Iran, kuten Irak, Saudi-Arabia ja Jemen, langettavat kuolemantuomioita. Tuomittuja on satoja vuodessa mukaan lukien alle 18-vuotiaita nuoria. Kehityksessä on positiivisia merkkejä siten, että arabimaat, mukaan lukien Iran, eivät vastustaneet YK:n kuolemantuomion lakkautustavoitetta joulukuussa 2008.[3]

Pakolaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran on ratifioinut kansainväliset vuoden 1951 ja 1967 pakolaissopimukset.[3]

Poliittiset oikeudet ja tasa-arvo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisia oikeuksia ovat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.

Sananvapaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnesty Internationalin mukaan (2009) Iranissa toisinajattelijoilta on rajoitettu nettiyhteyksiä ja suljettu sanomalehtiä ja opiskelijalehtiä. Kriittisiä kirjoittajia on haastettu oikeuteen. Viranomaiset ovat ahdistaneet, vihjailleet ja pidättäneet uudistusmielisiä yliopistojen opettajia, ammattiyhdistysaktivisteja ja opiskelijoita.[3]

Kolmessa kuukaudessa aikavälillä heinäkuusta lokakuuhun 2009 Iranin hallitus lakkautti ainakin 6 sanomalehteä ja arviolta 2000 toimittajaa menetti työnsä. Hallituksen mukaan sanomalehdet valehtelevat mielenosoituksista. Presidentti Mahmud Ahmadinejadin mielestä media on ydinaseita pahempi ase.[4]

Vaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parlamenttivaaleissa maaliskuussa 2008 tuhansilta vaaliehdokkailta kiellettiin ehdokkuus rajoittavilla käytännöillä perustuen uskontoon tai poliittisiin mielipiteisiin, vastaavasti kuin julkisiin virkoihinkin.[3]

Kokoontumiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2008 turvallisuusjoukot estivät rauhanomaisen vuoden 1988 massamurhan 20-vuotismuistotilaisuuden.[3]

Naisten syrjintä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin laki ja käytäntö syrjivät naisia. Naisten oikeuksien puolustajia lannistetaan. Parlamentissa keskusteltiin uudesta laista vuonna 2008, joka toteutuessaan rajoittaisi naisten valittavissa olevia yliopisto-opintoja asuntorajoituksin. Naisoikeusaktivistit onnistuivat poistamaan lakiehdotuksesta ristiriitaiset avioliittopykälät. Viranomaiset sulkivat naistenoikeusjulkaisun Zanan (Nainen) vuonna 2008, sulkivat naistenoikeuksien nettisivut, hajottivat rauhanomaiset naistenoikeusryhmien, kuten Campaign for Equality, kokoontumiset. Kymmenittäin naisia pidätettiin ja kuulusteltiin, ja osaa kuulusteltiin oikeudessa. Naiset saivat vuonna 2008 syytteitä esimerkiksi naistenoikeuksien nettikirjoituksista.[3]

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusoikeuksiin kuuluvat myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeus työhön, sosiaaliturvaan ja opetukseen. Julkisella vallalla on velvoite turvata ja edistää näiden oikeuksien toteutumista.

Vähemmistökielet on kielletty koulutuksessa ja virastoissa. Vähemmistöjen poliittisten ja kulttuurioikeuksien puolustajia uhkailtiin ja pidätettiin. Laki kieltää vähemmistöiltä julkiset virat.[3]

Oikeus tasapuoliseen kohteluun oikeudenkäynnissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeudenkäynnit eivät ole riippumattomia ja tasapuolisia.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ihmisoikeudet Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 6.3.2021.
  2. ↑ Ihmisoikeuksien jaottelu Miina ja Ville, Opettajan aineisto. 2021. Opetushallitus. Viitattu 6.3.2021.
  3. ↑ a b c d e f g h Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 42, 176-180
  4. ↑ Toimittajia ja blogikirjoittajia pakenee Iranista ja vaaliprotesteista raportoineet pelkäävät hallituksen kostoa, HS 22.10.2009 B2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]