Ihra on sian sisäelinten ympärisltä ja vatsasta irroitettua rasvakudosta. Ihra on maultaan neutraalimpaa kuin silava[1].
Puhdas ihra on valkoista, maultaan ja tuoksultaan miellyttävää sekä rakenteeltaan voidemaista, mutta rakeista. Sen sulamispiste on 34–48 astetta ja jähmettymispiste 26–30 astetta.[2] Nautaeläimen vastaavia elinrasvoja nimitetään taliksi
Ihraksi kutsutaan teurastetun sian ruhosta irrotettuja munuais- ja vatsaihroja sekä suolista irrotettavia suoliliepeen ja vatsapaidan rasvakudosta. Munuais- ja vatsaihrat soveltuvat raaka-aineeksi lihavalmisteisiin, ja suoliliepeen ja vatsapaidan rasvakudosta käytetään sulatetun ihran eli laardin lähtöaineena. [3] Parasta ihraa saadaan selkäsilavasta ja munuaisten ympärillä olevasta rasvakudoksesta. Sian ruokinnalla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka jäykkää tai pehmeää ihra on, sillä se määräytyy glyseridien rasvahappokoostumuksen mukaan. Keskimäärin ihra sisältää tyydyttämättömiä rasvahappoja 59 painoprosenttia ja tyydyttyneitä rasvahappoja 41 painoprosenttia. Ihran tyydyttämättömät rasvahapot ovat pääosin oleiinihappoa ja tyydyttyneet pääasiassa palmitiini- ja steariinihappoa.[2]
Bentsoe-ihra on ihraa, jonka säilyvyyttä on parannettu lisäämällä siihen jauhettua bentsoehartsia. Sitä on käytetty voiteiden perusaineena.[2]
Aiemmin ihraksi on nimitetty muidenkin eläinten kuin sian rasvakudoksia. Nautaeläinten ihran sulamispiste on 43–45 astetta ja valaan ihran 46–48 astetta. Valaan ihra on kovaa ja haurasta rasvaa, joka eltaantuu helposti.[4]