Ilex guayusa | |
---|---|
Ilex guayusa |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Lahko: | Aquifoliales |
Heimo: | Orjanlaakerikasvit Aquifoliaceae |
Suku: | Orjanlaakerit Ilex |
Laji: | guayusa |
Kaksiosainen nimi | |
Ilex guayusa |
|
Katso myös | |
Ilex guayusa on orjanlaakerien sukuun kuuluva puu, jota esiintyy Etelä-Amerikassa. Se kasvaa Venezuelassa, Kolumbiassa, Perussa ja Amazonilla Ecuadorissa. Puu on yksi kolmesta tunnetusta kofeiinipitoisesta orjanlaakerista. Sen lehtiä kuivataan ja haudutetaan teeksi niiden piristävien vaikutusten vuoksi.
Ilex guayusa on 6–30 metrin korkuiseksi kasvava puu. Sen ainavihannat lehdet ovat 2,5–7 senttimetrin pituiset. Kasvin kukat ovat pieniä ja valkoisia. Hedelmät ovat pyöreitä ja punaisia, läpimitaltaan 6–7 millimetrin levyisiä. Lehdet sisältävät kofeiinia ja muita alkaloideja.[2]
Ilex guayusa tuottaa ksantiineja, esimerkiksi kofeiinia. Myös kaksi muuta orjanlaakerien suvun puuta, matee (Ilex paraguariensis), joka tunnetaan myös nimellä mate, sekä floridanorjanlaakeri (Ilex vomitoria), toiselta nimeltään yaupon holly, sisältävät kofeiinia. Luonnonvaraisena tätä Amazonin yläjuoksun korkeaa puuta on tavattu vain harvoin, ja pääosin sitä esiintyy viljeltynä.[3] Melvin Shemluck dokumentoi Pastazan alueella kukkivan Ilex guayusa -lajin vuosina 1979–1980.[4]
Kasvia kasvatetaan pääosin Napon ja Pastazan alueilla Ecuadorissa, mutta sitä esiintyy myös joissakin Perun ja Kolumbian osissa. Sadonkorjuun jälkeen Ilex guayusa -lajin lehdet kuivataan maun voimistamiseksi.[3][5]
Ecuadorin ketšuakansan keskuudessa Ilex guayusan lehdet on perinteisesti keitetty vedessä ja muodostunut tee on nautittu sen tarjoamien piristävien vaikutusten vuoksi.[3] Sen lisäksi, että Ilex guayusaa nautitaan vastaavalla tavalla kuin länsimaissa nautitaan kahvia, alkuperäiskansojen metsästäjillä on ollut tapana juoda Ilex guayusaa aistien terävöittämiseksi. Juomaa on kutsuttu ”yövahdiksi”, koska se auttaa pysymään valppaana ja hereillä läpi yön.[6] Kasvin tuoreita lehtiä käytetään sitomalla ne havaijilaista leitä muistuttavaksi seppeleiksi.
Harvardin yliopiston etnobotanisti Richard Evans Schultes löysi poppamiehen haudasta 1 500 vuoden ikäisen paketin Ilex guayusan lehtiä Bolivian Andeilta, kaukana kasvin luonnollisesta esiintymisalueesta.[7]
Ilex guayusa sisältää kofeiinin lisäksi myös teobromiinia, suklaassa esiintyvää piristettä, sekä vihreässä teessä esiintyvää teaniinia, glutamiinihappoanalogia, jonka on osoitettu vähentävän fyysistä ja psyykkistä stressiä.[8][9][10]
Kemialliset analyysit vuosina 2009 ja 2010 ovat osoittaneet Ilex guayusan kuivapainosta mitatuksi kofeiinipitoisuudeksi 2,90–3,28 prosenttia.[11][12] Ilex guayusa sisältää kaikki ihmiselle välttämättömät aminohapot sekä runsaasti antioksidantteja. Sen hapen radikaalien imeytymiskyky (ORAC) on korkea, 58 μM grammaa kohden, verrattuna tavallisen vihreän teen 28–29 μM grammaa kohden.[13][14][15]
Ilex guayusa tunnetaan ketšuan kielessä nimellä wayusa. Sana äännetään myös muodossa ”why-sa” tai shuar-kansan tapauksessa muodossa ”why-ees”.
Antropologi Michael Harner, Foundation for Shamanic Studies -säätiön perustaja, kuvaa Ilex guayusan olevan Jivaro-kansan mukaan niin addiktoivaa, että ennen kuin sitä tarjotaan vieraalle, kasvin varoitetaan aiheuttavan loppuelämän kestävän halun palata takaisin Ecuadorin viidakkoon.[16]
Ketšuoiden mukaan Ilex guayusa aiheuttaa metsästysonnea ennustavia unia.[17]