In Good Company
| In Good Company | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Paul Weitz |
| Käsikirjoittaja | Paul Weitz |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | |
| Kuvaaja | Remi Adefarasin |
| Leikkaaja | Myron Kerstein |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
| Levittäjä |
Universal Studios Netflix |
| Ensi-ilta | 2004 |
| Kesto | 113 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
In Good Company on Paul Weitzin ohjaama ja käsikirjoittama, vuonna 2004 valmistunut, elokuva, jonka pääosia näyttelevät Dennis Quaid, Scarlett Johansson ja Topher Grace.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keski-ikäinen urheilulehden ilmoituspäällikkö saa potkut, kun lehden uudet nurkanvaltaajaomistajat nimittävät hänen tilalleen intoa puhkuvan keltanokan. Tämä alkaa saneerata lehtitalon työväkeä ja kaiken lisäksi heilastella ilmoituspäällikön tyttären kanssa.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Dennis Quaid | … | Dan Foreman |
| Scarlett Johansson | … | Alex Foreman |
| Topher Grace | … | Carter Duryea |
| Marg Helgenberger | … | Ann Foreman |
| Philip Baker Hall | … | Eugene Kalb |
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turun Sanomien Päivi Valotien mukaan aikuisemmalle yleisölle ajatellussa elokuvassa on mukavaa se, että tarinan keskeisimmät toimijat eivät jää pelkiksi mustavalkoisiksi yhden ominaisuuden tyypeiksi. Kuitenkin aika lepsu ja lapsellisia vitsejä kierrättävä komedia pysähtyy hänestä pitkästyttäväksi ihmissuhdejaaritteluksi sen sijaan, että kasvaisi kriittiseksi kommentaariksi lyhytnäköisestä voitontavoittelusta ja maskuliinisuuden kriisistä. Lisäksi In Good Company kärsii Hollywood-elokuville tyypillisestä naiiviudesta: ”Vanhanaikaisen herttaisen – ja samalla herttaisen yhdentekevän – elokuvan taustalla kummittelee Frank Capran jokamiestarinoiden haamu, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta lopputuloksesta puuttuu esikuviensa henki, eloisuus ja fiksuus.” [1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Valotie, Päivi: Keltanokka ja konkari nokkapokkasilla Turun Sanomat. 26.3.2005. Arkistoitu 19.4.2019. Viitattu 18.4.2019.