Indigenat oli laki, jolla määriteltiin Ranskan imperiumissa elävien ihmisten asema. Lakia sovellettiin alkuperäisasukkaisiin (ransk. indigènes). Se virallistettiin vuonna 1924, joskin se oli tosiasiallisesti voimassa vuodesta 1887 alkaen. Indigenat rajoitti alkuperäiskansojen väestön kansalaisoikeuksia niiden osalta, joilla ei ollut évoluén tai assimilén asemaa. Indigenatin kansalais- ja poliittisten vapauksien rajoituksiin kuului muun muassa velvollisuus corvée-työn tekemiseen, kuten kuljetus- ja kantajatyö, ja kuuluminen perinteiseen lainkäyttöalueeseen Ranskan hallintovirkamiehen läsnäollessa. Indigenaattilaki mahdollisti karkeita väärinkäytöksiä ja jatkuvia mielivaltaisia soveltamisia. Siirtomaa-ajan Afrikassa se aiheutti eniten vasatakkainasetteluja, kunnes se kiellettiin toisen maailmansodan lopulla.[1]