Indium(III)kloridi

Indium(III)kloridi
Tunnisteet
CAS-numero 10025-82-8
PubChem CID 24812 ja 159675
Ominaisuudet
Molekyylikaava InCl3
Moolimassa 221,17
Ulkomuoto Väritön tai kellertävä kiteinen aine
Sulamispiste 586 °C[1]
Sublimoitumispiste 498 °C[1]
Tiheys 4,0 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 1,951 kg/l (22 °C)[2]

Indium(III)kloridi (InCl3) on indium- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa orgaanisen kemian synteeseissä katalyyttinä ja pinnoitukseen.

Huoneenlämpötilassa indium(III)kloridi on väritöntä tai hieman kellertävää kiteistä ja hygroskooppista ainetta[1]. Yhdisteen alkeiskoppi on monokliininen ja muistuttaa yttrium(III)kloridin rakennetta[3]. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen tetrahydraatti (InCl3·4H2O). Indium(III)kloridi liukenee veteen ja tapahtuma on eksoterminen. Se liukenee myös eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, etyyliasetaattiin ja tetrahydrofuraaniin.[1][4]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indium(III)kloridia valmistetaan kuumentamalla indiumia ja klooria 140 °C:n lämpötilaan.[1][5]

2 In + 3 Cl2 → 2 InCl3

Indium(III)kloridia käytetään muun muassa lasin ja metallien päällystämiseen indiumilla.[4][6] Orgaanisen kemian synteeseissä indium(III)kloridia käytetään katalyyttinä muun muassa additioreaktioissa karbonyyliyhdisteisiin ja imiineihin, syklisoinneissa ja konjugaattiadditioissa.[7][8]

  1. a b c d e Shuki Araki, Tsunehisa Hirashita, Éric Lévesque & Vikas Sikervar: Indium Trichloride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2017. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.12.2020.
  2. a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–67. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.12.2020). (englanniksi)
  3. D. H. Templeton & Giles F. Carter: The Crystal Structures of Yttrium Trichloride and Similar Compounds. Journal of Physical Chemistry, 1954, 58. vsk, nro 11, s. 940–944. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.12.2020. (englanniksi)
  4. a b Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 199. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.12.2020). (englanniksi)
  5. Noël Felix: Indium and Indium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. (englanniksi)
  6. Mark J. Chagnon: Indium and Indium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010.
  7. Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 317-319. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-118-01522-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.12.2020). (englanniksi)
  8. Kamlesh K. Chauhan & Christopher G. Frost: Advances in indium-catalysed organic synthesis. Journal of the Chemical Society, Perkin Transactions 1, 2000, s. 3015–3019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.12.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]