Indonesianmänty | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Havupuut Pinophytina |
Luokka: | Havupuut Pinopsida |
Lahko: | Mäntymäiset Pinales |
Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
Suku: | Männyt Pinus |
Laji: | merkusii |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Indonesianmänty (Pinus merkusii) on mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva ainavihanta havupuulaji. Se kasvaa luontaisena vuoristoisilla alueilla Kaakkois-Aasiassa. Sitä esiintyy kaikista männyistä eteläisimpänä päiväntasaajan eteläpuolella Indonesian Sumatralla, ainoana eteläisen pallonpuoliskon kotoperäisenä mäntykasvina.
Indonesianmänty on suurehko puu kasvaen yleensä 30–50 metriä korkeaksi, joissain tapauksissa jopa noin 70-metriseksi. Runko on yleensä suora, ja oksat ylöspäin kaartuvia. Latvuksen muoto on nuorena kartiomainen, vanhemmiten pyöreä. Kaarna on usein paksua ja syvän uurteista tai kilpimäistä puun alaosassa, ohuempaa ja hilseilevää yläosissa ja nuoremmissa oksissa. Lehdet ovat neulasmaisia ja kaksittain. Ne ovat 15–25 senttimetriä pitkiä. Kävyt ovat yleensä 4,5–9 senttimetriä pitkiä, ja yksittäin tai kaksittain oksissa. Kävyt kypsyvät seuraavan vuoden syksynä pölytyksestä. Siemenet ovat siivekkäitä.[2]
Indonesianmänty esiintyy luonnonvaraisena laajalla alueella Kaakkois-Aasiassa Vietnamissa, Laosissa, Kambodžassa, Filippiineillä, Malesiassa ja Indonesiassa. Laji menestyy parhaiten valoisilla paikoilla ja hiekkaisilla maaperillä, se kestää hyvin kuivuutta ja kuumuutta.[2]
Puuainesta käytetään rakentamiseen, veneisiin, huonekaluihin, sähköpylväisiin, tulitikkuihin ja paperinvalmistukseen. Puun pihkaa käytetään maaleihin, hajusteisiin ja lääkeaineisiin.[2]
Puuta on istutettu paitsi sahapuuksi, myös eroosion ehkäisyyn.[2]