Inkavaltion valloitus

Inkavaltion valloitus alkoi 1532 kun espanjalainen konkistadori Francisco Pizarro saapui inkavaltakuntaan. Hänellä oli vain pieni sotilasjoukko, mutta hän sai apuvoimia inkahallintaan tyytymättömistä intiaaniheimoista. Inkavaltakuntaa olivat heikentäneet jo ennalta sisällissota ja tautiepidemiat. Espanjalaiset valloittivat ja hävittivät inkojen pääkaupungin Cuscon nopeasti ja nujersivat viimeisenkin vastarinnan 1572.

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkahallitsija Huayana Capacin kuoltua 1527 hänen poikansa Huáscar ja Atahualpa yrittivät aluksi johtaa valtakuntaa yhdessä. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja heidän välilleen puhkesi vallanperimyssota. Huáscar hallitsi pääkaupunki Cuscoa ja Atahualpa pohjoisempaa Quitoa. Sisällissota ratkesi Atahualpan eduksi 1532 ja Huáscar otettiin vangiksi.[1]

Valloitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjalainen konkistadori Francisco Pizarro saapui sisällissodan repimään inkavaltioon vuonna 1532 vain 180 miehen kanssa. Hän vangitsi kuningas Atahuallpan houkuttelemalla hänet kohtaamaan espanjalaiset aseettomana ja myöhemmin surmautti hänet saamistaan lunnaista huolimatta[2]. Espanjalaiset onnistuivat valloittamaan koko inkavaltakunnan, mihin oli monta syytä: Espanjalaisten aseistus oli ylivoimaista inkoihin nähden. Atahuallpa ei ollut suosittu etenkään Cuscossa, josta espanjalaiset saivatkin taistelijoita puolelleen[2]. Inkavaltion provinssitkin olivat tyytymättömiä tyrannimaisiin inkoihin ja taistelivat espanjalaisten puolella. Valtakunnan laajeneminen oli samalla heikentänyt sen taloutta, koska työveroja ei enää kattavasti voitu periä kansoilta. Lisäksi oli paljon inkoja jo kuollut Euroopasta tulleisiin sairauksiin, joihin intiaaneilla ei ollut vastustuskykyä.[3] Valtakunnan valloitus onnistuikin melko vaivatta, ja espanjalaisvallan varmistivat Kastiliasta myöhemmin saapuneet lisäjoukot.[2]

Espanjalaiset ryöstivät Cuscon ja rakensivat uuden kaupungin sen paikalle.[4] He asettivat inkojen nimelliseksi hallitsijaksi Manco II:n, joka kuitenkin johti inkat kapinaan 1536. Epäonnistuneen kapinan jälkeen inkat vetäytyivät vuoristoseuduille ja jatkoivat sissisotaa espanjalaisia vastaan. Inkojen viimeinen johtaja Túpac Amaru kukistui 1572, kun espanjalaiset valloittivat viimeisen itsenäisen inkakaupungin Vilcabamban. Espanjalaiset käyttivät intiaaniseutujen hallitsijoina paljolti samoja menetelmiä kuin inkatkin, mutta heidän kovat vaatimuksensa johtivat useisiin intiaanikapinoihin.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kämäräinen, Eija (Zetterberg, Seppo, päätoim.): Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 951-0-30602-9
  • Moseley, Michael E.: The Incas and Their Ancestors : The Archaeology of Peru. Thames and Hudson, 1992.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Minster, Christopher: Huáscar and Atahualpa: An Inca Civil War About.com. Arkistoitu 19.5.2012. Viitattu 21.2.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Moseley 1992, s. 11.
  3. ↑ Kämäräinen 2006, s. 485–488.
  4. ↑ Jarus, Owen: The Incas: History of Andean Empire 19.11.2013. LiveScience. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Von Hagen, Victor W.: The Incas 1996. Colliers Encyclopedia. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)