Innes Ireland

Innes Ireland
Henkilötiedot
Kansalaisuus  Yhdistynyt kuningaskunta
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1959–1966
Talli(t) Lotus, BRP, BRM
Kilpailuja 53 (50 starttia)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 1
Palkintosijoja 4
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 1
MM-pisteitä 47
Ensimmäinen kilpailu Hollannin Grand Prix 1959
Ensimmäinen voitto Yhdysvaltain Grand Prix 1961
Viimeinen voitto Yhdysvaltain Grand Prix 1961
Viimeinen kilpailu Meksikon Grand Prix 1966

Robert McGregor Innes Ireland (12. kesäkuuta 1930 – 22. lokakuuta 1993)[1][2] oli skotlantilainen upseeri, insinööri ja kilpa-ajaja.[1][2]

Ireland syntyi 12. kesäkuuta 1930 Mytholmroydissa, Yorkshiressa, Englannissa skotlantilaisen eläinkirurgin pojaksi. Hänen perheensä palasi Skotlantiin hänen ollessaan vielä nuori, jossa kouluttautui insinööriksi Rolls-Roycelle ensin Glasgow'ssa ja myöhemmin Lontoossa. Hän aloitti varsinaisen kilpa-ajamisen 27-vuotiaana ajamalla urheiluautoluokissa.[1]

Formula 1 -sarjaan Ireland tuli ensimmäisen kerran vuonna 1959 urheiluautomenestyksensä myötä.[1] Vuosina 1959-60 hän keräsi useita palkintokorokesijoituksia ja voitti vuoden 1961 Yhdysvaltojen osakilpailun.[1][2][3] Hän keräsi kaiken kaikkiaan 47 MM-pistettä.[1] Hän osallistui myös sarjan ulkopuolisiin kilpailuihin.[2]

Formula 1:sten lisäksi Ireland ajoi Le Mansin 24 tunnin ajoja, joissa sijoittui parhaimmillaan kuudenneksi vuonna 1964, ja Lontoo-Sydney rallia.[1][4]

Kilpa-ajamisen lisäksi Ireland toimi Autocar-lehden urheilutoimittajana sekä British Racing Drivers' Club -kerhon puheenjohtana.[1][5] Hänen saavutuksistaan kirjoitettiin kirjoissa Marathon in the Dust sekä All Arms and Elbows.[1] Irelandia pidettiin sanojensa mukaisena miehenä, jota kuvailtiin nopeaksi, lojaaliksi sekä herrasmiesmäiseksi seurapiiri-ihmiseksi.[1][5] Hänen ajouransa oli täynnä erilaisia ylä- ja alamäkiä. Vuonna 1961 hän loukkaantui Monacon GP:n harjoituksissa ja kärsi kivuista myös saadessaan lääkkeenä morfiinia, jolle oli allerginen.[1] Vaikka Ireland toi autonvalmistaja Lotukselle ensimmäisen Formula 1 -sarjan osakilpailuvoiton kauden lopussa, hänet erotettiin ja korvattiin Jim Clarkilla.[1] Samana vuonna BRM-talli tarjosi Irelandille ajopaikkaa kaudeksi 1962, mutta hän kieltäytyi vedoten Stirling Mossin perheen tallille tekemäänsä sopimukseen.[1][5] Graham Hill voitti BRM:n autolla vuoden 1962 mestaruuden Irelandin tyytyessä alisuoritteiseen autoon.[1][5] Loput urastaan hän ajoi vaihtelevalla menestyksellä Lotuksen, BRP:n ja BRM:n autoilla.[1]

Ireland kuoli syöpään 22. lokakuuta 1993 Readingissa, Berkshiressa, Englannissa 63-vuotiaana.[5][1][2]

Formula 1 -tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Sijoitus Pisteet
1959 Lotus MON
 INDY
 NED
4 		FRA
Kesk. 		GBR
 GER
Kesk. 		POR
Kesk. 		ITA
 USA
5 		14. 5[1][2]
1960 Lotus ARG
6 		MON
9 		INDY
 NED
2 		BEL
Kesk. 		FRA
7 		GBR
3 		POR
6 		ITA
 USA
2 		4. 18[1][2]
1961 Lotus MON
DNS 		NED
 BEL
Kesk. 		FRA
4 		GBR
10 		GER
NC 		ITA
Kesk. 		USA
1 		6. 12[1][2]
1962 Lotus NED
Kesk. 		MON
Kesk. 		BEL
Kesk. 		FRA
Kesk. 		GBR
16 		GER
 ITA
Kesk. 		USA
8 		RSA
5 		16. 2[1][2]
1963 Lotus MON
Kesk. 		BEL
Kesk. 		NED
4 		FRA
9 		GBR
Kesk. 		GER
Kesk. 		ITA
4 		USA
 MEX
 RSA
 9. 6[1][2]
1964 BRP MON
DNS 		NED
 BEL
10 		FRA
Kesk. 		GBR
10 		GER
 AUT
5 		ITA
5 		USA
Kesk. 		MEX
12 		14. 4[1][2]
1965 Lotus RSA
 MON
 BEL
13 		FRA
Kesk. 		GBR
Kesk. 		NED
10 		GER
 ITA
9 		USA
Kesk. 		MEX
DNS 		- 0[1][2]
1966 BRM MON
 BEL
 FRA
 GBR
 NED
 GER
 ITA
 USA
Kesk. 		MEX
Kesk. 		- 0[1][2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Innes Ireland - Great Britain ESPN. Arkistoitu 10.12.2015. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m Innes Ireland ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Ireland Takes Maiden Victory at Watkins Glen ESPN. Arkistoitu 12.5.2016. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Chargé, Thierry: Classement des 24 heures du Mans Groupe Tous. 7.12.2012. 24h du Mans. Viitattu 20.7.2016. (ranskaksi)
  5. ↑ a b c d e Newman, Robert: Ireland, Innes Motor Racing Heroes: The Stories of 100 Greats. 15.6.2014. Veloce Publishing Ltd.. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.