Inspiraatio

Tämä artikkeli käsittelee kristillisen teologian oppia. Inspiraatio eli innoitus voi tarkoittaa myös etenkin tieteelliseen tai taiteelliseen työhön liittyvää innostusta.^[1]

Inspiraatio on kristillisen teologian oppi, jonka mukaan Raamatun ovat kirjoittaneet uskovaiset, jotka ovat olleet vaikutettuna Pyhällä Hengellä.^[1] Kristillisissä kirkoissa ajatellaan yleensä Raamatun synnyn takana olevan jonkinlainen jumalallinen ohjaus, jota kutsutaan inspiraatioksi.

Inspiraatiokäsityksiä

Erilaisia inspiraatiokäsityksiä on pääpiirteissään kolme.

Inspiroitu yhteisö

Katolinen ja ortodoksinen kirkko edustavat lähinnä käsitystä inspiroidusta yhteisöstä. Sen mukaan varsinaisesti kristillinen kirkko on ollut ja on Pyhän Hengen kaitsennassa. Raamattu on syntynyt tässä yhteisössä ja siten Pyhän Hengen ohjauksessa. Inspiroidun yhteisön mallista seuraa, että Raamattu ei ole yksin oikean tradition kantaja, vaan yhteisöllä voi olla muutakin tradition lähdettä. Katolinen ja ortodoksinen kirkko opettavatkin, että on olemassa suullista perimätietoa ja kirjoitettua perimätietoa (Raamattu).

Asiainspiraatio

Käsityksen mukaan Raamatussa on jumalallista sen keskeinen sanoma. Sanoman sisällöksi kutsutaan yleensä Jumalan tahdon ilmoitusta, eli Jumalan lakia ja evankeliumia. Asiainspiraatiokäsityksen pohjalta yleensä muotoillaan käsitykseksi, että pelastuksen asioissa Raamattu on yksin riittävä ja erehtymätön Jumalan ilmoituksen lähde. Käsitys tunnustaa, että Raamattu on inhimillinen ja ihmisten kirjoittama, ja että se muissa asioissa voi sisältää inhimillistä, aikaansa sidottua ja erehtyvää aineistoa. Kirkkokunnista yleensä luterilaiset ja anglikaaniset kirkot edustavat asiainspiraatiota.

Sanainspiraatio

Käsityksen mukaan Raamattu on jokaista sanaa, kirjainta ja merkkiä myöten Jumalan täsmällistä ilmoitusta. Käsityksen mukaan Raamatun kirjoittajat ovat olleet niin vahvasti Jumalan ohjauksessa, että Raamatusta on tullut sana sanalta juuri sellainen kuin Jumala on halunnut. Kirkkokunnista sanainspiraatiota edustavat yleensä reformoidut kirkot sekä ns. vapaakirkot.

Inspiraatio (henkeytys) Raamatussa

Apostoli Paavali kirjoitti että Raamattu on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta. Raamatusta^[2]. Ilmaus ”Hengestä syntynyt” on käännös kreikkalaisesta yhdyssanasta the•o′pneu•stos, jonka kirjaimellinen merkitys on ’Jumalan hengittämä’.

Koko Raamattu valmistettiin Jumalan Pyhän Hengen välityksellä. Samoin kuin Jumalan Henki pani tai pätevöitti ihmiset suorittamaan muita jumalallisia tehtäviä – esimerkiksi valmistamaan pappien vaatteita ja telttamajassa tarvittavia esineitä^{[3] [4]}, kantamaan hallinnollista vastuuta^[5] tai johtamaan sotajoukkoja^[6] – se teki heidät myös kykeneviksi kirjoittamaan Raamattua. Tuon hengen välityksellä heille voitiin antaa, ymmärrystä, viisautta, tietoa, neuvoja ja voimaa normaalin ylittävässä mitassa^[7]. Jeesus lupasi apostoleilleen, että Jumalan henki auttaisi heitä opettaen, opastaen sekä palauttaen heidän mieleensä sen, minkä he olivat häneltä kuulleet, ja myös paljastaen heille tulevia asioita^[8] Joh 16:13. Tämä varmisti heidän evankeliumikertomustensa, mm. monien Jeesuksen puheiden pitkien lainausten, totuudellisuuden ja tarkkuuden.

Ainakin yhdessä tapauksessa, kymmenen sanan yhteydessä, Jumala antoi aineiston kirjallisessa muodossa, joka tarvitsi vain jäljentää kirjakääröihin tai muuhun Mooseksen käyttämään materiaaliin^[9] 5Mo 10:1–5. Välillä tiedot välitettiin suusanallisesti, sana sanalta. Kun Jumala esitti Israelin kanssa tekemäänsä liittoon sisältyvän laajan kokoelman lakeja ja säädöksiä, hän neuvoi Moosesta: ”Kirjoita itsellesi nämä sanat.” (2Mo 34:27.) Profeetoille annettiin myös usein sanomia kerrottavaksi, ja nämä kirjoitettiin sitten muistiin osaksi Raamattua^{[10] [11] [12]}.

Muita keinoja, joita käytettiin tietojen välittämisessä raamatunkirjoittajille, olivat unet ja näyt. Unet eli yölliset näyt, muodostivat nukkuvan ihmisen mieleen kuvan Jumalan sanomasta tai tarkoituksesta^{[13] [14]}. Yleisemmin Jumalan ajatuksia välitettiin kirjoittajan mieleen sellaisten näkyjen välityksellä, joita ihmiselle annettiin hänen ollessaan tietoisessa tilassa, jolloin kyseinen ilmoitus painettiin kuvana tietoiseen mieleen^{[15] [16] [17]}. Monissa tapauksissa Jumala käytti enkeleitä sanomiensa välittäjänä^[18]. Heillä oli suuri osa tiedon välittämisessä ihmisille^[19].

Jumala ei sanellut koko Raamattua sana sanalta. Esimerkiksi apostoli Johannekselle sanottiin: ”Kirjoita mitä näet.” (Ilm. 1:10, 11.) Jumala näki hyväksi sallia raamatunkirjoittajien käyttää henkisiä kykyjään sanojen ja ilmausten valinnassa, kun he kuvailivat näkemiään näkyjä^[20]. Saarnaajan 12:9, 10 osoittaa, että kirjoittaja ponnisteli myös henkilökohtaisesti, mietti, tutki ja järjesteli esittääkseen sopivalla tavalla totuuden sanoja. Evankeliuminkirjoittaja Luukas selvitti tarkasti asioiden paikkansapitävyyden ennen kuin alkoi kirjoittaa kirjettään^[21]. Tästä syystä Raamatussa on erilaisia kirjoitustyylejä sekä ilmauksia, jotka ilmeisesti heijastavat kirjoittajansa taustaa. Todisteena tästä ilmaisun omintakeisuudesta on Matteus, entinen veronkantaja, joka viittaa lukuisia kertoja tarkkoihin lukuihin ja raha-arvoihin^{[22] [23]}. Toisaalta Luukas, joka oli lääkäri, käyttää ilmauksia, jotka selvästi heijastavat hänen lääkärintaustaansa^{[24] [25]}.

Katso myös

• Raamatun tulkinta

Lähteet

1. Pienehkö sivistyssanakirja Inspiraatio
2. 2. Ti 3:16
3. 2Mo 28:3
4. 2Mo 35:30–35
5. 5Mo 34:9
6. Tu 3:9–10
7. 1Ko 12:7–8
8. Joh 14:26
9. 2Mo 31:18
10. 1Ku 22:14
11. Jer 1:7
12. Jer 11:1–5
13. Da 2:19
14. Da 7:1
15. Hes 1:1
16. Da 8:1
17. Il 9:17
18. Hepr 2:2
19. Ap 7:53
20. Hab 2:2
21. Lu 1:1–4
22. Mat 17:27
23. Mat 26:15
24. Lu 4:38
25. Lu 5:12

Aiheesta muualla

• Raamattu ja Raamatun inspiraatio

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.