Intel 80286 - tuttavallisemmin "286" - on Intelin kehittämä 16-bittinen mikroprosessori. Se julkaistiin 1. helmikuuta 1982. 80286 on osa Intelin x86-suoritinarkkitehtuuria, ja siinä on 134 000 transistoria. Sitä käytettiin IBM PC/AT-tietokoneessa ja IBM PC -yhteensopivissa 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. 80286 suorittaa kaksin verroin laskutoimituksia kellojaksoa kohden edeltäjäänsä 8086:een verrattuna ja on 3–6 kertaa sitä nopeampi kokonaissuorituskyvyltään. Intelin prosessorin kanssa yhteensopivaa 286 suoritinta valmistivat AMD, Siemens ja Harris Corporation. Intel valmisti suoritinta aluksi 6 ja 8 MHz:n kellotaajuuksilla aina 12,5 megahertsiin asti, kilpailija AMD:n klooni ylsi 20 MHz:n kellotaajuuteen ja Harrisin 25 MHz:iin. Lisäksi DDR:ssä valmistettiin yhteensopivaa U80601-suoritinta.
80286 oli suuri parannus 8086-suorittimen arkkitehtuuriin, sillä siinä on suojattu tila (engl. protected mode), jossa ohjelmia estetään kirjoittamasta varatuille muistialueille (muistinsuojaus). Lisäksi sen avulla 80286 pystyy osoittamaan 16 MB muistia ja kokonaisen gigatavun verran virtuaalimuistia ja sisältää ominaisuudet moniajokäyttöjärjestelmän toteuttamiseen. Suorittimen 8086-yhteensopiva segmentoitua muistia käyttävä ja megatavuun rajoitettu tila on nimeltään reaalitila (engl. real mode).
80286 ei sisällä laitteistopohjaista liukulukumatematiikkaa, vaan sen kanssa on käytettävä erillistä 80287-matematiikkasuoritinta tai ohjelmistopohjaista laskentaa.
Aikakauden valtakäyttöjärjestelmä MS/PC-DOS ei kuitenkaan osannut hyödyntää suorittimen kehittyneitä ominaisuuksia, toisin kuin sille varta vasten suunniteltu OS/2, joka esiteltiin vasta kun 80386-suoritin oli syrjäyttämässä 80286-prosessorin. 80286-suorittimen suunnittelussa ei osattu ottaa huomioon tarvetta siirtyä suojatusta tilasta vapaaseen ja takaisin, jota olisi tarvittu useampien DOS-ohjelmien ajamiseksi Windows-ympäristössä. Tämä rajoite sai Bill Gatesin luonnehtimaan suoritinta "aivokuolleeksi siruksi", ja Microsoft olisi halunnut OS/2:n kehitysryhmän keskittyvän seuraavan sukupolven suorittimeen.[1]
Käytännössä paluu suojatusta tilasta reaalitilaan tapahtuu resetoimalla suoritin, joka käynnistyy aina reaalitilassa. IBM käytti AT-koneessa tähän ohjelmoitavaa näppäimistöohjainta, joka kytkettiin suorittimen reset-pinniin. Tekniikan haittapuolena on se että se on erittäin hidas, satoja, jopa tuhansia kellojaksoja. Myöhemmissä 286-suorittimissa oli FAST RESET-ominaisuus.[2] Puute korjattiin seuraajassa 80386-suorittimessa.
DOS pystyi korkeintaan hyödyntämään suoritinta nopeampana 8086-suorittimena ja AT-yhteensopivien koneiden ylimääräistä muistia RAM-levynä IBM:n PC-DOSin VDISK.SYS:n tai MS-DOS 3.2:n RAMDRIVE.SYS:n avulla tai levyvälimuistina SMARTDRV-ohjaimen avulla.
Digital Research kehitti Concurrent DOS 286 -käyttöjärjestelmän, jonka oli tarkoitus tarjota 8086-ohjelmien moniajo 80286-alustalla. Käyttöjärjestelmä ei kuitenkaan toiminut suorittimen julkaistulla versiolla, eikä sitä saatu toimimaan tyydyttävän nopeasti edes sen jälkeen kun Intel oli korjannut ensimmäisten suorittimien virheet.[3]
Harvoja suorittimen suojattua tilaa käyttäviä käyttöjärjestelmiä olivat Unix-kloonit Xenix, Coherent ja Minix, jotka eivät pyrkineetkään olemaan DOS-yhteensopivia.