Intianpystykorva
| Intianpystykorva | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Intia |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Alkuperäinen käyttö | maatilojen työkoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, näyttelykoira, vahtikoira, sirkuskoira |
| Elinikä | 10–16 vuotta (ennätys 18 vuotta) |
| Muita nimityksiä | Indian Spitz |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
pieni 5–7 kg; iso 12–20 kg |
| Säkäkorkeus |
pieni 22–25 cm; iso 35–45 cm |
| Väritys | valkoinen, tummanruskea, musta ja valkoinen mustin pilkuin |
Intianpystykorva on intialainen pystykorva. Se on Intian kennelliiton hyväksymä, mutta FCI ei tunnusta sitä eikä se siksi saa osallistua kansainvälisiin koiranäyttelyihin.
Intianpystykorvat olivat 1980- ja 1990-luvun suosituimpia intialaisia tuontikoiria.lähde?
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Intianpystykorva muistuttaa paljon saksanpystykorvia vähemmän tuuheaa karvapeitettään lukuun ottamatta, ja sitä kutsutaan toisinaan harhaanjohtavasti pomeranianiksi. Se on kuitenkin viimeksi mainittua kookkaampi (jopa sen pienempi muunnos), sen korvat ovat teräväkärkisemmät ja sen pää on kartiomaisempi eikä yhtä litteä, joten käytännössä se on hieman enemmän mittelspitzin tai grosspitzin kaltainen. Näyttelyissä se on tarkkaan siistittyine turkkeineen vaikuttavan näköinen.
Rodusta on olemassa kaksi kokomuunnosta, pieni ja iso. Pieni painaa noin 5–7 kg ja on 22–25 cm korkea, isommalla vastaavat mitat ovat 12–20 kg ja 35–45 cm. Yleisin väri on maidonvalkoinen, mutta myös tummanruskeita ja mustia yksilöitä tavataan. Harvinaisin väritys on dalmatialaista muistuttava valkoinen mustin pilkuin.
Käyttäytyminen ja luonne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Intianpystykorva on erittäin aktiivinen, mutta samalla myös äärimmäisen uskollinen ja sopeutuvainen rotu. Se voi elää yhtä hyvin pienessä kaupunkihuoneistossa kuin suuressa maalaistalossakin. Se on hyvin älykäs ja ne voi oppia uusia temppuja muutamissa minuuteissa, jos sitä opetetaan oikealla tavalla. Se on näppärä ja osaa helposti lukea ihmisten elekieltä ja käytöstä, tajuten nopeasti mitä siltä vaaditaan. Rotua käytettiin Intiassa paljon sirkuskoirana 1970- ja 1980-luvulla, mutta nykyisin se on ennen kaikkea seura- ja vahtikoira. Tunkeilijoiden saapuessa pihalle se antaa hälyttävän vahtihaukun. Se tulee kuitenkin hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Sillä on voimakas riistavietti, ja sillä on taipumus jahdata kyyhkysiä ja jyrsijöitä. Se on kaikkiruokainen, ja sitä voikin ruokkia yhtä hyvin maidolla, riisillä ja jogurtilla kuin kanalla ja riisillä.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun historia juontaa juurensa brittiläisten siirtolaisten mukanaan tuomiin saksanpystykorviin, joita he alkoivat uudessa maassa jalostaa eteenpäin. Vuosien saatossa koirat sopeutuivat paikalliseen ympäristöön ja sen ilmastoon, ja niistä kehittyi kantarotuaan pienikokoisempia ja lyhytkarvaisempia. Intianpystykorvaa käytettiin Intiassa sittemmin maatilojen työkoirana. Pomeranianin saavuttua Intiaan intianpystykorvan suosio alkoi kuitenkin vähentyä.
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Intianpystykorvat elävät yleensä keskimäärin on 10–14 vuotta. Jotkut elävät jopa 16-vuotiaiksi. Vanhimmaksi elänyt intianpystykorva oli 18-vuotias. Toiseksi vanhin oli 17-vuotias. Intianpystykorvat ovat yleensä pitkäikäisempiä, kuin useat muut rodut.
Populäärikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]6-vuotias intianpystykorva Redo esitti Tuffy-koiran roolin yhdessä kaikkien aikojen menestyneimmistä intialaisista elokuvista Hum Aapke Hain Koun…! Koiralla oli merkittävä rooli kyseisen elokuvan juonessa. Yksi näyttelijöistä, Madhuri Dixit, adoptoi Redon elokuvan jälkeen ja se kuoli vuonna 2000.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Intian kennelliitto (KCI) (Arkistoitu – Internet Archive)
