Irlantilaiset kiertolaiset

Irlantilaisia kiertolaisia hevosvankkureineen vuonna 1958.

Irlantilaiset kiertolaiset (engl. Irish Travellers, iiriksi An Lucht Siúil, sheltaksi Pavee) ovat irlantilainen etninen vähemmistö. He ovat perinteisesti olleet vankkureillaan liikkuneita nomadeja, mutta nykyisin suurin osa heistä asuu aloillaan. Kiertolaisia asuu Irlannin lisäksi myös Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. He ovat eläneet muusta yhteiskunnasta erillään vuosisatojen ajan, ja heillä on oma kulttuuri, kieli ja arvomaailma.[1]

Lukumäärä ja asuinalueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irlannissa asuu vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan lähes 31 000 kiertolaista eli 0,7 prosenttia maan väestöstä.[1] Britanniassa heitä asuu arviolta 15 000.[2] Yhdysvalloissa irlantilaisia kiertolaisia asuu arviolta noin 10 000. He ovat Irlannin suuren nälänhädän aikoihin maahan muuttaneiden irlantilaisten jälkeläisiä, jotka ovat säilyttäneet perinteisen elämäntapansa.[3]

Irlantilaiset kiertolaiset ovat perinteisesti asuneet maaseudulla, mutta nykyaikana suurin osa heistä elää kaupungeissa, kuten Dublinissa ja sen esikaupungeissa sekä Galwayssa ja Corkissa.[1] Monet aloillaan asuvista irlantilaisista kiertolaisista lähtevät kesäksi kiertämään. Suomessakin heitä on ollut leirintäalueilla useina kesinä.[4]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irlantilaisten kiertolaisten asuntovaunuleirintäalue vuonna 2008.

Irlantilaiset kiertolaiset puhuvat englantia sekä omaa kieltään sheltaa (myös cant tai gammon). Shelta perustuu iiriin ja irlanninenglantiin, ja se on pääasiassa puhuttu kieli.[1]

Uskonnoltaan irlantilaiset kiertolaiset ovat pääasiassa roomalaiskatolisia, ja he uskovat kansanparannukseen. He menevät naimisiin jo nuorina ja saavat paljon enemmän lapsia kuin muut irlantilaiset. Laajat sukuverkostot antavat heille tärkeää tukea ja suojelua.[1]

Irlantilaisia kiertolaisia kutsutaan elämäntapansa vuoksi Britteinsaarilla usein mustalaisiksi (engl. gypsy), mutta he eivät ole sukua romaneille. Kiertolaisista kerrotaan usein sekä kielteisin että myönteisin mielikuvin irlantilaisessa musiikissa, kirjallisuudessa ja elokuvassa. Moni tunnettu irlantilainen kansanmuusikko ja nyrkkeilijä on kiertolaissukua, kuten brittiläinen nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Tyson Fury.[1]

Irlantilaiset kiertolaiset kärsivät korkeasta työttömyydestä. Entisaikoihin moni heistä oli tinaseppiä, mutta nykyisin heitä työskentelee monipuolisesti erilaisilla aloilla rakentamisesta terveydenhoitoon.[1]

Sosiaaliset ongelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irlantilaisia kiertolaisia on aina syrjitty Irlannissa. Vain 13 prosenttia heidän lapsistaan käy koulun loppuun ja alle yksi prosentti jatkaa korkeakouluun. Heillä on myös valtaväestöä korkeampi lapsikuolleisuus, matalampi eliniän odote ja enemmän henkisiä ja fyysisiä sairauksia.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irlantilaisia kiertolaisia leirintäalueellaan vuonna 1946.

Irlantilaisten kiertolaisten alkuperää ei tunneta, ja siitä on esitetty erilaisia käsityksiä. Vuonna 2017 tehtyjen geenitutkimusten perusteella he polveutuvat samasta väestöstä kuin Irlannin valtaväestökin, ja heidän sukulinjansa erkaantuivat valtaväestöstä noin 12 sukupolvea eli noin 360 vuotta sitten.[1]

Irlantilaiset kiertolaiset elivät aikoinaan liikkuvaa nomadielämää hevosvankkureissaan. Toisiaan he tapasivat paljon etenkin toreilla ja markkinoilla. He harjoittivat musiikkia ja paljaskäsinyrkkeilyä, ja heidän perinteisiä ammattejaan olivat tinaseppä, katontekijä, kutoja, maataloustyöntekijä, eläinten välittäjä ja kukanmyyjä.[1]

Irlantilaiset kiertolaiset menettivät perinteiset elinkeinonsa 1900-luvulla, kun teollistuminen teki heidän kädentaidoistaan tarpeettomia. Moni heistä muutti Irlannista Englantiin etsimään töitä esimerkiksi käytetyn metallin myyjinä tai rakennuksilla. Hevosvankkureiden tilalle tulivat autot ja asuntovaunut. Lait rajoittivat heidän liikkumistaan, ja he leiriytyivät tienvarsille, niityille ja tyhjille rakennustyömaille.[1]

Irlannin hallitus julkaisi vuonna 1963 raportin, jossa ajettiin kiertolaisten assimilointia Irlannin yhteiskuntaan. Sen seurauksena kiertolaiset ohjattiin tienvarsilta ja leirintäalueilta kunnallisille pysähdyspaikoille. Ne olivat alkeellisia ja syrjäisiä, ja johtivat kiertolaisten jäämään monien tärkeiden palvelujen ulkopuolelle. Kiertolaisten lapset eroteltiin omiin kouluihinsa 1970-luvulla.[1]

1980-luvulla syntyi irlantilaisten kiertolaisten oikeusliike, joka vaati kiertolaisille tunnustusta etniseksi vähemmistöksi ja parempia elinoloja ja terveyspalveluja. Pohjois-Irlannissa heidät tunnustettiin etniseksi vähemistöksi vuonna 1997 ja Britanniassa vuonna 2000. Vuonna 2000 irlantilaisten kiertolaisten syrjintä tuli laittomaksi Irlannissa. Kaksi vuotta myöhemmin luvattoman tunkeutumisen kieltävä laki tosin vaikeutti heidän perinteistä liikkuvaa elämäntapaansa. Vuonna 2017 irlantilaiset kiertolaiset saivat myös Irlannissa virallisesti etnisen vähemmistön aseman.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m René Ostberg: Irish Travellers Encyclopaedia Britannica. Viitattu 30.4.2023.
  2. ↑ Irish Travellers Irish Traveller movement. Viitattu 3.5.2023.
  3. ↑ Casey Egan: Who are the Irish Travellers in the US? 10.7.2020. Irish Central. Viitattu 30.4.2023.
  4. ↑ Tanja Vasama, Irlantilaismatkailijat takaisin tielle, Helsingin Sanomat 29.8.2011 sivu B 4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]