Mitalit | |||
---|---|---|---|
Iryna Jattšanka | |||
Maa: Valko-Venäjä | |||
Naisten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Pronssia | Sydney 2000 | kiekonheitto | |
Hylätty | Ateena 2004 | kiekonheitto | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Pariisi 2003 | kiekonheitto |
Iryna Vasiljeuna Jattšanka (valkoven. Ірына Васільеўна Ятчанка, ven. Ирина Васильевна Ятченко, Irina Vasiljevna Jattšenko, s. 31. lokakuuta 1965 Homel, Valko-Venäjän SNT, Neuvostoliitto) on valkovenäläinen kiekonheittäjä.[1]
Jattšanka heitti Splitin EM-kisoissa 1990 viidenneksi. Seuraavana vuonna hän sijoittui Tokion MM-kisoissa seitsemänneksi tuloksella 64,92 ja 1992 GP-finaalissa toiseksi.[1] Barcelonan olympialaisissa hän oli seitsemäs.[2] Vuonna 1995 hän oli Euroopan cupissa kolmas ja Göteborgin MM-kisoissa yhdeksäs. Seuraavana vuonna hän oli jälleen Euroopan cupissa kolmas.[1] Atlantan olympialaisissa hän sijoittui 12:nneksi.[2] 1997 hän heitti viidenneksi Ateenan MM-kisoissa ja 1998 viidenneksi GP-finaalissa. Sevillan MM-kisoissa 1999 hän sijoittui yhdeksänneksi, mutta voitti seuraavana vuonna Sydneyn olympialaisissa olympiapronssia tuloksella 65,20.[1]
Jattšanka sijoittui Edmontonin MM-kisoissa 2001 yhdeksänneksi. Seuraavana vuonna hän oli viides GP-finaalissa. Pariisin MM-kisoissa 2003 hän voitti maailmanmestaruuden tuloksella 67,32. Kauden lopussa hän heitti IAAF:n yleisurheilufinaalissa kahdeksanneksi. Ateenan olympialaisissa 2004 Jattšanka voitti toistamiseen olympiapronssia. Myöhemmin samana vuonna hän sijoittui IAAF:n yleisurheilufinaalissa kolmanneksi. Göteborgin EM-kisoissa 2006 hän oli kymmenes. Osakan MM-kilpailuissa 2007 hän sijoittui yhdeksänneksi ja Pekingin olympialaisissa 2008 yhdenneksitoista.[1]
Vuonna 2012 Jattšankan Ateenan kesäolympialaisissa antama dopingnäyte osoittautui uusintatestissä positiiviseksi, ja hän menetti Ateenan olympiamitalinsa.[3] Hän sai kahden vuoden kilpailukiellon, joka päättyy 1. huhtikuuta 2015 ja hänen tuloksensa aikaväliltä 21.8.2004–20.8.2006 hylättiin takautuvasti[4].
Jattšanka on naimisissa valkovenäläisen moukarinheittäjä Ihar Astapkovitšin kanssa.[1]
1983: Martina Opitz | 1987: Martina Hellmann | 1991: Tsvetanka Hristova | 1993: Olga Burova | 1995: Ellina Zvereva | 1997: Beatrice Faumuina | 1999: Franka Dietzsch | 2001: Ellina Zvereva | 2003: Iryna Jattšanka | 2005: Franka Dietzsch | 2007: Franka Dietzsch | 2009: Dani Samuels | 2011: Li Yanfeng | 2013: Sandra Perković | 2015: Denia Caballero | 2017: Sandra Perković | 2019: Yaimé Pérez | 2022: Feng Bin | 2023: Laulauga Tausaga |