Ishigaki (石垣市) |
|
---|---|
Kabiranlahti |
|
lippu |
Symboli |
Ishigakin sijainti Okinawan prefektuurissa |
|
Ishigaki |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Japani |
Alue | Kyūshū, Ryūkyūsaaret |
Prefektuuri | Okinawan prefektuuri |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 229,15[1] km² |
Väkiluku (09/2019) | 49 712[2] |
– Väestötiheys | 216,9 as./km² |
Ishigaki (jap. 石垣市, Ishigaki-shi) on Japanin kaupunki Yaeyamasaarilla Okinawan prefektuurissa. Se sijaitsee Japanin lounaisimmassa kolkassa lähellä Taiwania ja käsittää Ishigakin saaren sekä pienempiä lähisaaria. Kaupunkiin kuuluvat myös kiistanalaiset Senkakusaaret. Prefektuurin pääkaupunkiin Nahaan on kaupungista matkaa noin 410 kilometriä, Tokioon 1 960 kilometriä.[3][4] Ishigakissa on 49 712 asukasta (syyskuussa 2019)[2] ja sen pinta-ala on 229,15 neliökilometriä.[4]
Ishigaki on ollut jo pitkään Yaeyamasaarten poliittinen ja taloudellinen keskus, aina Ryūkyū-kuningaskunnan ajoista saakka. Kaupunkia ovat sen historian aikana koetelleet useat katastrofit: vuonna 1771 maanjäristys ja tsunami, jossa sai surmansa 12 000 henkeä, toisen maailmansodan aikana malaria. Kaupunkioikeudet Japanin nykyisen kunnallishallinnon puitteissa Ishigaki sai sodan jälkeen vuonna 1947. Merkittäviä elinkeinoja ovat etenkin turismi, mutta myös kalastus, karjatalous ja esimerkiksi sokeriruo’on, tupakan ja ananaksen viljely.[3][4]
Ishigakissa sijaitsee Japanin suurin koralliriutta, ja noin 31 prosenttia saaresta kuuluu Iriomoten–Ishigakin kansallispuistoon. Ishigaki onkin merkittävä matkailukohde kauniine rantoineen ja muine luonnonnähtävyyksineen. Niihin lukeutuvat esimerkiksi Kabiranlahti, Miyarajoen mangrovemetsät ja Omotovuori. Kulttuurikohteita ovat tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi valittu Miyaradunchin historiallinen asuintalo, Furusutobarun linnan rauniot, Yaeyaman museo ja Tōjinbaka-hauta.[3][4]
Ishigakia palvelee Uusi Ishigakin lentoasema, jolta on yhteyksiä muun muassa Japanin pääsaarille ja muille Ryūkyūsaarille. Ishigakin satama sijaitsee Okinawalta muille Yaeyamasaarille johtavan laivareitin varrella, ja sitä käyttävät myös risteilyalukset.[3][4]