Isokevättähti | |
---|---|
Isokevättähti (Scilla luciliae) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Asparagales |
Heimo: | Parsakasvit Asparagaceae |
Alaheimo: | Scilloideae |
Suku: | Kevättähdet Scilla |
Laji: | luciliae |
Kaksiosainen nimi | |
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Isokevättähti (Scilla luciliae) on parsakasvien heimoon kuuluvan kevättähtien suvun monivuotinen sipulikasvi. Se on kotoisin Lounais-Turkin vuoristoista jossa se kukkii aikaisin keväällä.[2]
Isonkevättähden sipuli on pieni, munanmuotoinen ja väriltään violetti. Kukkavanan pituus on 5–15 senttimetriä. Se kasvattaa tyvestä kaksi tasaisen suikeaa 7–20 senttimetriä pitkää lehteä. Lehtilaita on ehyt, sen poikkileikkaus on kourumainen ja kärki joskus kipristynyt.[3][4]
Isokevättähti kukkii huhti-toukokuussa. Sen kukka on 10–25 millimetriä halkaisijaltaan. Sen terälehdet ovat tyvestä yhdislehtiset noin 3 millimetrin pituudelta. Teriön väri on sinertävä tai sininen, keskeltä valkoinen ja väri tummenee reunoja kohti muuttuen sinertäväksi. Kukissa on kuusi hedettä, joissa on valkoiset palhot ja keltaiset ponnet. Emiö on yhdislehtinen, siinä on yksi vartalo kolme luottia.[3][4]
Hedelmä on 8–10 millimetriä pitkä kota, jossa on kolme lohkoa.[3]
Isokevättähti on kotoisin Lounais-Turkin vuoristoista, jossa se kukkii aikaisin keväällä, kun lumet sulavat.[2] Suomessa sitä kasvatetaan pihoissa, puistoissa, puutarhoissa, pensasaitojen vierillä sekä lehtimetsissä koristekasvina. Sitä löytyy myös joskus harvoin karkulaisena.[3][4][5]