Isosinililja | |
---|---|
Isosinililja (Scilla peruviana) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Asparagales |
Heimo: | Parsakasvit Asparagaceae |
Alaheimo: | Scilloideae |
Suku: | Kevättähdet Scilla |
Laji: | peruviana |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Isosinililja eli komeakevättähti (Scilla peruviana) on parsakasvien heimoon kuuluvan kevättähtien (Scilla) suvun monivuotinen sipulikasvi, joka on kotoisin Välimeren itäosista.[2]
Isosinililjan sipuli on halkaisijaltaan noin 8 senttimetriä. Sen lehdet ovat noin 4 senttimetriä leveitä ja 10–50 senttimetriä korkeita. Ne ovat miekkamaisia, tasasoukkia ja teräväkärkisiä. Kukkavarsi on yleensä hieman lyhyempi.[2][3]
Isosinililja kukkii keväästä alkukesään. Sen kukinto on laventelinsininen. Kukinnossa on 40–100 noin 2 senttimetriä halkaisijaltaan olevaa kukkaa.[4] Kukinnan jälkeen lehdet yleensä kuolevat ja sipuli menee lepotilaan. Lepoajan jälkeen se kasvattaa uudet lehdet. Isosinililja lisääntyy sipuleista jakautumalla ja siitä saattaa tulla ajan myötä isompi ryhmä yhteen paikkaan.[2]
Isosinililja on kotoisin Välimeren itäosista Pyreneiden niemimaalta, Apenniinien niemimaalta ja Luoteis-Afrikasta. Luonnollisilla kasvupaikoillaan se kasvaa hiekan ja saven sekaisessa kalkkipitoisessa, hyvin vettä läpäisevässä maassa.[2][3]
Sitä kasvatetaan jokin verran myös muualla kuin kasvualueella. Se on tarkka lämmön ja kosteuden suhteen. Se vaatii kuivaa ja kuumaa kesää ja viileää talvea. Parhaiten se on kasvualueensa ulkopuolella kasvanut ruukuissa, joita voi siirtää suojaan liialta kosteudelta.[2][3]