Isosirppisiipi

Isosirppisiipi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Sirppisiipimäiset Drepanoidea
Heimo: Sirppisiivet ja villaselät Drepanidae
Alaheimo: Sirppisiivet Drepaninae
Suku: Sabra
Laji: harpagula
Kaksiosainen nimi

Sabra harpagula
(Esper, 1786)

Synonyymit
  • Palaeodrepana harpagula
Katso myös

  Isosirppisiipi Commonsissa

Isosirppisiipi (Sabra harpagula) on sirppisiipiin kuuluva vaalea yöperhonen. Suomessa se on erittäin harvinainen harhailija.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleanruskea perhonen, jonka etusiiven kärki kaartuu huomattavan voimakkaasti ulospäin. Siipien kuviointi erottaa sen selvästi kaikista muista perhoslajeista. Etusiiven poikki kulkee kaksi vaaleanruskeaa, mutkittelevaa poikkiviirua. Niiden väliselle alueelle jää ryhmä pieniä, keltaisia, ruskeareunaisia täpliä. Siiven ulkoreunassa on siniharmaa, hieman laikkuinen varjostuma. Takasiivet ovat vaaleanruskeat ja myös niissä poikkiviirujen välissä on hieman keltaisia täpliä. Siipiväli 33–40 mm.[1][2]

  • ♂
    ♂
  • ♂ △
    ♂ △

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajalti levinnyt laji, jota tavataan Länsi-Euroopasta ja Britteinsaarilta Japaniin saakka.[3] Esiintymät ovat kuitenkin paikoittaisia.[4] Suomessa isosirppisiipi on tavattu yhden kerran Inkoosta elokuussa 2001.[5] Perhoset lentävät pääasiassa kesä-heinäkuussa. Osassa esiintymisaluetta on toinen sukupolvi elokuussa.[2]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajojen, vanhoja puita kasvavien lehtimetsien laji. Isosirppisiipi on ilmeisesti tarkka elinympäristönsä mikroilmastosta ja näyttää suosivan paikkoja, joissa yölämpötilat pysyvät korkealla ja kosteutta on kohtalaisen paljon. Myös alueen maaperällä saattaa olla merkitystä. Laji lentää iltahämärässä ja tulee valolle, mutta muutoin elintavat tunnetaan huonosti. Ilmeisesti perhoset ja toukat liikkuvat pääasiassa latvustoissa. Naaraita tavataan erittäin harvoin.[4]

Kotelo talvehtii yhteensidottujen lehtien välissä.[4]

Ravintokasvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelämpänä toukka elää pääasiassa tammella (Quercus robur), mutta myös lehmuksilla (Tilia). Pohjoisempana, kuten Ruotsissa, lehmus lienee ainoa ravintokasvi[4].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]