Itsehallinto eli autonomia (kreik. auto, itse tai oma ja nomos, laki) voi tarkoittaa seuraavia asioita:
- Sisäpolitiikassa virallisesti itsehallintoalue on osa isompaa valtiota, jolle valtio antaa oikeuden päättää useimmista sisäpoliittisista asioista, kuten joistain laeista. Sisäpoliittinen itsehallinto ei johda itsenäisyyteen itsehallinnon myöntäneestä valtiosta vaan tällöinkin alue on riippuvainen siitä valtiosta johon se kuuluu. Tämä voi helpottaa alueiden hallitsemista. Esimerkiksi Ahvenanmaa ja Karjalan tasavalta ovat itsehallinnollisia alueita. Osavaltiolla on itsehallinto.
- Itsenäinen valtio on sisäpoliittisesti itsehallinnollinen, mutta itsenäinen valtio hallitsee itse myös ulkopolitiikkansa.
- Kunta tai laitos voi olla itsehallinnollinen, jolloin sillä on oikeus hoitaa tiettyjä hallintotehtäviä omien toimielintensä avulla[1]. Suomen kunnilla on itsehallinto, ja maailmanlaajuisestikin yliopistot käyttävät itsehallinnollista valtaa. Kuntien itsehallinto on kuitenkin suppeampi kuin ylempänä mainittu laajempi sisäpoliittinen itsehallinto johon sitä ei tule sekoittaa.
- Autonominen järjestelmä on tietojärjestelmissä kuten esimerkiksi reitityksessä oma irrallinen verkkokokonaisuutensa.
- Ortodoksisessa kirkossa itsehallinto tarkoittaa tietyn valtiollisen tai maantieteellisesti yhtenäisen alueen kirkon oikeutta päättää sisäisistä hallinnollisista ja osin kanonisista asioistaan. Itsehallinnollinen kirkko on aina jonkin autokefaalisen kirkon hengellisen hallinnon alainen. Suomen ortodoksinen kirkko toimii itsehallinnollisena kirkkona Ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa.[2][3]
- Itsemääräämisoikeus eli autonomia tarkoittaa ihmisen tai ihmisryhmän oikeutta määrätä itseään koskevissa asioissa.
- Automaatti, kone joka tekee sille määritellyn tehtävän ilman ohjaamista.