Ivan Samoilovytš (ukr. Іван Самойлович; k. 1690 Tobolsk, Venäjä) oli Ukrainan Kasakkahetmanaatin hetmani vuosina 1672–1687.[1]
Hodorkivissa tuntemattomana ajankohtana syntynyt Samoilovytš palveli vuosina 1668–1672 Dneprin itäpuolisen Ukrainan hetmanina Venäjän suojeluksessa toimineen Demjan Mnohohrišnyin alaisuudessa. Mnohohrišnyin tultua syrjäytetyksi Konotopissa pidetty kasakoiden yleiskokous valitsi Samoilovytšin uudeksi hetmaniksi kesäkuussa 1672. Hän pyrki yhdistämään koko vanhan hetmanaatin alueen valtansa alle ja aloitti vuonna 1674 taistelun Dneprin länsipuolista Ukrainaa Osmanien valtakunnan suojeluksessa hallinnutta hetmani Petro Dorošenkoa vastaan, mikä johti Venäjän–Turkin sotaan. Samoilovytšista tuli koko Ukrainan hetmani, kun Dorošenko vuonna 1676 antautui hänelle. Samoilovytšin vastalauseista huolimatta Venäjä kuitenkin palautti vuoden 1686 ”ikuisessa rauhassa” Dneprin länsipuoliset alueet Puola-Liettualle.[1]
Samoilovytšin valtakauden lopulla Ukraina alkoi vähitellen toipua raunioitumisen ajan sisäisestä alennustilasta. Hän pyrki kehittämään hetmanin asemaa entistä selvemmin perinnöllisen monarkin kaltaiseksi, mutta itsevaltainen hallinto sai monet kasakkaylimystöön kuuluneet kääntymään häntä vastaan. Venäjän–Turkin sodan yhteydessä vuoden 1687 Krimin-sotaretkellä kärsityt vastoinkäymiset saivat Venäjän antamaan tukensa Samoilovytšin vastaiselle salaliitolle.[1] Juonen taustalla vaikutti Venäjän hovin tärkein neuvonantaja Vasili Golitsyn, joka oli Samoilovytšin vihamies.[2] Kolomak-joen rannalla heinäkuussa 1687 kokoontuneessa kasakoiden yleiskokouksessa Samoilovytšia syytettiin väärinkäytöksistä ja maanpetoksellisesta yhteistyöstä Krimin kaanin kanssa, mikä oli todennäköisesti tekaistu syytös. Venäläiset vangitsivat hänet ja hänen seuraajakseen valittiin salajuoneen osallistunut kasakkakomentaja Ivan Mazepa. Samoilovytš karkotettiin Siperian Tobolskiin, jossa hän kuoli kolme vuotta myöhemmin.[1][3]
|