Jacob Frese (noin 1690 Viipuri – 31. elokuuta 1729 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen runoilija.[1] Frese siirtyi 20-vuotiaana sotaa pakoon Tukholmaan ja vietti lopun elämänsä Ruotsissa[2]. Hänet tunnettiin uskonnollisista ja luontoaiheisista runoistaan; hän oli myös merkittävä aforismien tekijä[3].
Frese oli ensimmäinen arvostettu ruotsinkielinen suomalainen runoilija. Hän laati ja esitti 1715 juhlarunon kuningas Kaarle XII:n Turkista paluun kunniaksi ("Echo å Sweriges allmänne frögde-qväden").[3]
Frese tuli ylioppilaaksi Turussa 1703 ja opiskeli Turun akatemiassa vuoteen 1711 saakka, jolloin pakeni Suuren Pohjan sodan aikaista isoavihaa Tukholmaan. Siellä hän toimi kuninkaallisen kanslian vt. kanslistina 1711–1715. Vuosina 1715–1716 Frese työskenteli Skånen kuvernööri Jacob Burensköldin sihteerinä.[1]
Juhani Siljo on suomentanut Fresen runon ”Hautakirjoitus”, joka on julkaistu kokoelmassa Selvään veteen (Otava 1919)[4]. Fresen runojen suomennosvalikoima on julkaistu teoksessa Suomen kansalliskirjallisuus VI (1931).