Jakob Liiv

Jakob Liiv
Jakob Liivin patsas Väike-Maarjassa.

Jakob Liiv (28. helmikuuta 1859 Alatskivi, Viro17. tammikuuta 1938) oli virolainen runoilija ja kirjailija. Liiv oli vuosina 1919–1921 Rakveren kaupunginjohtaja. Runoilija Juhan Liiv oli hänen veljensä.

Liiv sai alkeisopetuksen kotonaan ja kävi sitten Naelaveren kansakoulua ja Kodaveren kihlakunnankoulua. Hän valmistui kansakoulun opettajaksi ja toimi sitten opettajana hankkien lisätuloja maanviljelijänä ja muissa sivutoimissa. Hän osallistui Viron kansalliseen herätykseen ja koetti kohottaa maanviljelystä ja maataloutta perustean seuroja ja pitäen puheita talonpojille. Opettajan toimen jätettyään Liiv toimi muun muassa kirjakauppiaana ja pankkimiehenä. Hän asui sittemmin Rakveren kaupungissa toimien opettajana ja kaupunginjohtajana sekä viimeksi eläkkeellä olevana kirjailijana.[1]

  • Wiru-Kannel (I: 1886, 1902, II: 1891, III: 1900)
  • Leina-lilled (1894)
  • Kõrbelõvi (1898)
  • Musti lell (1899)
  • Puujala Mats (1899)
  • Jakob Liiv'i kirjatööd (I: 1906, II: 1910)
  • Lüürilised laulud (1929)
  • Päikese veerul (1933)
  • Elu ja mälestusi (muistelmat, 1936)
  • Valitud teosed (1960)
  1. Jaakko Valkonen : Jakob Liiv kirjailija, Eestin nykyajan Kreutzwald ja isänmaanystävä, Helsingin Sanomat, 04.09.1938, nro 237, s. 39, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.