Jalkapallohuliganismi on jalkapallojoukkueiden kannattajaryhmien harjoittamaa huliganismia eli vahingontekoa ja väkivaltaa.[1]
Jalkapallohuliganismia on esiintynyt niin seurajoukkueiden kuin maajoukkueidenkin kannattajien piirissä. Sitä tapahtuu ennen otteluita, otteluiden aikana ja otteluiden jälkeen. Huligaanit voivat esimerkiksi heitellä kivillä poliisia, rikkoa julkisia liikennevälineitä ja stadionia, tai käydä kilpailevan joukkueen fanien kimppuun. Toisinaan kannattajia on jopa kuollut huligaanien välisissä tappeluissa.[1]
Joskus kannattajaryhmien riehunta alkaa spontaanisti ottelun aikana, kun kannattajat suuttuvat jostain peliin liittyvästä tapahtumasta. Osa huligaaneista muodostaa järjestäytyneitä tappeluporukoita, jotka ovat kiinnostuneet enemmän tappelemisesta kuin jalkapallosta. Oman maajoukkueen otteluihin kilpailevien seurojen huligaanit saattavat yhdistyä väliaikaisesti ja hulinoida samassa rivissä muiden maiden huligaaneja vastaan.[1]
Jalkapallohuliganismia on esiintynyt 1800-luvun lopulta alkaen, kun englantilaisten jalkapallojoukkueiden kannattajat alkoivat ensi kertaa käydä kilpailevien joukkueiden kannattajien ja pelaajien sekä erotuomareiden kimppuun. Seuraavina vuosikymmeninä englanninkielinen uudissana hooliganism alettiin yhdistää nimen omaan jalkapalloon.[1]
Jalkapallohuliganismia esiintyi kautta 1900-luvun, mutta 1970-luvulla se kääntyi aiempaa tavallisemmaksi ja kiihkeämmäksi, ja se alkoi herättää huomiota. Vuonna 1975 englantilaisista seuroista etenkin Manchester United ja Chelsea tulivat tunnetuiksi väkivaltaisista kannattajistaan. Samalla huliganismi alkoi levitä myös Euroopan jalkapallokatsomoihin, etenkin englantilaisten joukkueiden Euroopan cupin otteluihin.[1]
Kun Liverpoolin kannattajien riehunta Heysel-stadionilla Belgiassa toukokuussa 1985 johti 39 katsojan kuolemaan, kaikki englantilaiset joukkueet saivat vähintään viiden vuoden porttikiellon eurooppalaisiin kilpailuihin. Viime vuosikymmeninä jalkapallohuliganismia on saatu vähennettyä. Lisääntyneen poliisivalvonnan vaikutuksesta huligaaniryhmät saattavat kuitenkin kokoontua tappelemaan kaukana stadionilta ja muina kuin ottelupäivinä.[1]
Jalkapallohuligaanit ovat yleensä nuoria miehiä iältään 12–30 vuotta. Useimmat heistä ovat matalasti koulutettuja ja turhautuneita työssään.[1]
Jalkapallohuligaaneilla on oma alakulttuurinsa, johon kuulutaan myös stadionin ulkopuolella. Saman ryhmän huligaanit auttavat toisiaan ja tarjoavat toisilleen veljellistä toveruutta ja ystävyyttä elämässä, joka olisi muuten pitkästyttävää. Huligaaneilla on omat norminsa, arvonsa ja sääntönsä, ja joillain myös omat alueensa stadioneilla. Alkoholin ja huumeiden käyttö ennen otteluja ja ottelujen aikana on tavallista. Vastustajia ärsytetään loukkaavilla lauluilla.[1]
Huligaaniryhmillä on myös jengien piirteitä, vaikka ne ovatkin jengejä paljon löyhempiä ja muuttuvaisempia. Jäsenillä voi olla erilaisia rooleja vanhemmista johtajista nuorempiin rivijäseniin. Johtajilla on yleensä useita rikostuomioita. Fanaattisimpia kannattajaryhmiä kutsutaan ultriksi.[1]
Suomalaisen jalkapallohuliganismin historia alkoi vuosituhannen vaihteesta. Suomessa jalkapallohuliganismi ei ole yleinen ongelma, mutta suurempien kannattajaryhmien keskinäiset väkivaltaisuudet ovat yleistyneet 2010-luvulla. Erityisesti Stadin derbyt tapahtumina, missä HIFK ja HJK kohtaavat paikallisottelussa, ovat saaneet molemmin puolin suuret kannattajajoukot liikkeelle, milloin on tapahtunut suurempia järjestyshäiriöitä ja väkivaltaisuuksia. Väkivaltaisuuksia on ollut toisinaan jo päiviä ennen derbyä. Veikkausliigan kaudella 2018 kannattajien tunteita on kuumentanut myös FC Hongan ja HJK:n kohtaaminen pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudun joukkueiden kannattajien ohella myös FC Lahden kannattajat ovat aikoinaan saaneet kyseenalaista kuuluisuutta rähinöinnistään.[2][3][4][5] Ajoittaista häiriköintiä ja väkivaltaa on tapahtunut 2010- ja 2020-luvulla myös muun muassa KuPS:n, VPS:n ja TPS:n kannattajaryhmien ollessa osallisena.[6][7][8][9][10]
Varsinaista jalkapallohuliganismia edeltäviä jalkapallo-otteluihin liittyviä väkivaltaisuuksia Suomessa sattui kuitenkin jo ainakin 70-80 -luvuilla. Esimerkiksi kuopiolaisten KuPS:n ja KPT:n kannattajien välillä tapahtui satunnaisia väkivaltaisuuksia.[11] Lisäksi sanomalehti Kalevan uutisoinnin mukaan levottomuuksia tapahtui Kuopiossa KuPS:n ja OPS:n kannattajien välillä, ja KuPS:n kannattajat olivat myös käyttäytyneet väkivaltaisesti OPS:n kannattajia kohtaan.[12]
Kotimaisissa sekä kansainvälisissä otteluissa Suomessa on varauduttu toisinaan joukkojenhallintapoliiseilla ja Rajavartiolaitoksen virkamiesten läsnäololla muun muassa Helsingissä, Kuopiossa, ja Ahvenanmaalla, eri joukkueiden kannattajien takia.[13][14][15][16][17]