Jalmari Sauli

Jalmari Sauli vuonna 1929.

Jalmari Verneri Sauli (vuoteen 1908 Saxelin) (17. elokuuta 1889 Hämeenlinna – 22. huhtikuuta 1957 Tampere) oli suomalainen kirjailija, toimittaja ja olympiaurheilija.[1][2]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saulin vanhemmat olivat tehtaanjohtaja Carl Otto Saxelin ja Zaida Maria Blåfield. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1911. Sauli toimi vuosina 1911–1914 Aamulehden päätoimittajana ja Hämeen Sanomien päätoimittajana 1914–1917. Myöhemmin hän oli G. A. Serlachius Oy:n palveluksessa Mäntässä 1917–1920, Varsinais-Suomen Vartion päätoimittajana sekä Järviseutu-lehden toimittajana 1937–1945.[1][2]

Sauli kirjoitti nelisenkymmentä kaunokirjallista teosta ja oli aikanaan tunnettu erityisesti nuortenkirjoistaan. Jälkimmäisiä Otava julkaisi uusintapainoksena vielä vuonna 1984. Sauli sai jo opiskeluaikanaan Hämäläis-osakunnalta palkinnon runoistaan, mutta vasta 1917 hän alkoi julkaista runojaan Nuoressa Suomessa ja muissa julkaisuissa ja vuonna 1919 ilmestyi hänen esikoisteoksensa romaani Isäin pahat teot. Sauli julkaisi aluksi suosiota saavuttaneita nuorisokirjoja, muun muassa Suomen sisällissotaan sijoittuneen seikkailuromaanin Valkoinen varjo. Hänen myöhempään tuotantoonsa kuuluivat kertomuskokoelmat Sepi ja minä (1926) ja Himmeli (1928), erakkoromaani Hopeamaja, avioliittoromaani Vaakalauta (1929), taiteilijaromaani Vanha savenvalaja (1936), humoristinen seikkailuromaani Pormestari pakenee yhteiskuntaa (1935) sekä eläinromaani Kotka ja nahkatakki. Saulin kirjoittamia historiallisaiheisia seikkailuromaaneja olivat esimerkiksi Suomen sodan aikaan liittyneet Kuu-Joonas käy sotaa ja Amiraali Spoofin rumpalipoika, nuijasodan aikaan sijoittunut Nuori Kijl sekä romaani Siniristi ja punatähti.[1][2]

Saulilla oli sivupääosa elokuvassa Muurmannin pakolaiset, joka on ensimmäisen maailmansodan vuosiin sijoittuva seikkailutarina. Saulin roolihahmo oli Väinö Taipale -niminen opas ja hänet tunnistaa kuvista paljon muita miesnäyttelijöitä pidempänä (193,5 cm).

Sauli osallistui Lontoon olympiakisoihin vuonna 1908. Olympiakisojen valintakilpailuissa hän oli tehnyt uuden keihäänheiton Suomen ennätyksen 50,58. Hän sijoittui olympiakisoissa keihäänheitossa ja kuulantyönnössä seitsemänneksi sekä vapaan tyylin keihäänheitossa kahdeksanneksi. Lisäksi hän osallistui kiekonheittoon sekä normaalityylin että antiikkisen tyylin kilpailussa.[3] Vuonna 1908 hän saavutti Tukholmassa maailmanennätyksen kuulantyönnön molempien käsien yhteistuloksessa. Vuonna 1908 Sauli työnsi kuulassa uuden Suomen-ennätyksen 14,06, joka paransi Elmer Niklanderin vanhaa ennätystä 32 senttimetriä. Niklander otti ennätyksen takaisin seuraavana vuonna.[4][5]

Sauli oli naimisissa vuosina 1909–1929 Lyyli Allaksen kanssa ja vuodesta 1931 Kaarina Pirjolan kanssa. Hänen poikansa Jaakko Sauli (1911–1940) voitti kaksi Suomen-mestaruutta viestijuoksuissa ja kaatui Säkkijärvellä talvisodan viime hetkillä[3]. Jalmari Saulin veli Jonni Sauli (1881–1957) toimi Helsingin yliopiston maanviljelysopin dosenttina ja professorina[3]. Hänen veljensä oli myös taiteilija Into Saxelin.[6]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Valkoinen varjo, seikkailuromaani kansalaissodasta 1919
  • Isäin pahat teot, romaani 1920
  • Suursaaren sissit, seikkailuromaani nuorisolle 1922
  • Ketunlukon oravapojat, seikkailuja talvisella salolla 1923
  • Erämaan kasvatit, seikkailuja suvisilla selillä 1923
  • Metsän poika, romaani 1924
  • Ruohomaiden ruhtinaspari : rakkautta ja rautaa aarniometsissä 1924
  • Ajojahti, seikkailukertomus Ison Vihan ajoilta 1925
  • Merten huuhkajat, historiallinen seikkailuromaani 1925
  • Kukat ja keijut, Satukirja. Kuvittaja Joseph Alanen 1925
  • Kahden tulen välissä, seikkailukertomus Anjalan liiton ajoilta 1926
  • Sepi ja minä 1926
  • Tunturitulva, nuorisoromaani 1927
  • Amiraali Spoofin rumpalipoika,historiallinen seikkailukertomus 1927
  • Appiukko ja allekirjoittanut kesäleirillä 1927
  • Himmeli, kertomuksia luonnosta ja luonnonlapsista 1928
  • Sydän ja miekka, historiallinen seikkailuromaani Itämaisen sodan ajoilta 1929
  • Vaakalauta, romaani. 1929
  • Joulupuuro, huumorilukemisto kaikelle kansalle 1929
  • Ihmishuuhkain, seikkailuromaani 1930
  • Hopeamaja 1931
  • Kuolleen kaupungin kuningatar, romaani 1931
  • Joulupuuro, huumorilukemisto kaikelle kansalle 1931
  • Käpylintu ja urpiainen, romaani erämaasta 1932
  • Erämaa ottaa ohjakset, seikkailukertomus 1932
  • Kolme elämän koululaista : tuonkokoisille tytöille ja pojille 1933
  • Kuu-Joonas käy sotaa, seikkailuromaani Suomen sodan ajoilta 1933
  • Lainahöyhenissä, yksinäytöksinen ilveily 1934
  • Siniristi ja punatähti, seikkailuromaani 1934
  • Auttakaa Ahoskaa!, 1-näytöksinen huvinäytelmä 1935
  • Pormestari pakenee yhteiskuntaa, romaani 1935
  • Lipeäkala 1935
  • Metsä on miehensä mittapuu! Keskinäinen vakuutusyhtiö Sampo, Turku 1936
  • Vanha savenvalaja, romaani 1936
  • Yli orapihlaja-aidan : humoristinen romaani huvilakylästä 1936 (Salanimellä Heikki Hernesmaa)
  • Nuori Kijl, historiallinen romaani Nuijasodan ajoilta 1937
  • " Lakeus ja sen lapset" Etelä-Pohjanmaan Sotilaspiirin 20-vuotisjuhlajulkaisu 1937
  • Kotka ja nahkatakki, romaani 1938
  • Mustat ketut 1938
  • Tynylän Eeron kana Suomen säästöpankkiliitto 1938
  • Puppe Pörrösen seikkailut, kuvasatu, kuvittanut Rudolf Koivu 1939
  • Sotarosvon poika,, historiallinen seikkailukertomus 1940
  • Ballaadi Lailalle ja Eskolle 3.6.44 1944
  • Päivä katsoo taakseen, kertomuksia luonnosta ja luonnon lapsista 1947

Suomennoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Georges Rodenbach : Kuollut Brügge : romaani. Karisto 1915 (alkuteos Bruges-la-morte)
  • Marie Corelli : Thelma : romaani 1-2. Karisto 1915
  • Nils Christiernsson : Hindenburgin rintamalla. Karisto 1917
  • Elisabeth Werner : Naissydämiä. Karisto 1919
  • Marie Corelli : Kaksi maailmaa. Karisto 1920 (alkuteos A Romance of two Worlds)
  • Jack London : Erämaa kutsuu. Otava 1925 (alkuteos The call of the wild)
  • H. Rider Haggard : Kummitus : seikkailuromaani. Otava 1928
  • Gustaf Johansson : Erämaan aarretta etsimässä, romaani. Gummerus 1932

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuka Kukin on 1954
  • Kuka Kukin on 1960
  • Kuka kukin oli (Wikiaineisto)
  • Jalmari Sauli: Amiraali Spoofin rumpalipoika (Otava 1984)
  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 300. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7
  • Jalmari Sauli Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Jalmari Sauli 50-vuotias, Aamulehti, 17.08.1939, nro 219, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 11.08.2024
  2. ↑ a b c Jalmari Sauli 50-vuotias, Helsingin Sanomat, 17.08.1939, nro 219, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 11.08.2024
  3. ↑ a b c Siukonen, s. 300
  4. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 432. Otava, 1970.
  5. ↑ Urheilu. Tänään täyttää 50 vuotta, Aamulehti, 17.08.1939, nro 219, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 11.08.2024
  6. ↑ Hertta Tirranen: ”Into Saxelin”, Suomen taiteilijoita: Juho Rissasesta Jussi Mäntyseen, s. 336-338. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1950.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.