James Arthur Chamberlin (23. toukokuuta 1915 Kamloops – 8. maaliskuuta 1981 Webster, Texas) oli kanadalainen aerodynaamikko sekä lentokoneiden ja avaruusalusten suunnittelija.[1]
James Chamberlin syntyi Kamloopsissa Brittiläisessä Kolumbiassa, Kanadassa, 23. toukokuuta 1915. Hän valmistui koneinsinööriksi Toronton yliopistosta vuonna 1936. Maisterintutkinnon hän suoritti Imperial College Londonissa vuonna 1939.
Chamberlin aloitti työuransa lentokoneita valmistavassa englantilaisessa Martin-Baker-yhtiössä, josta hän palasi Kanadaan astuen englantilaisomisteisen Federal Aircraft Limited -yhtiön palvelukseen Montrealissa. Hän osallistui Avro 652 Anson -lentokoneen kehittämiseen vuosina 1940–1941: konetta käytettiin koulukoneena ja sukellusveneiden etsintäkoneena. Hän toimi myös Clarke Ruse Aircraftin pääsuunnittelijana Dartmouthissa, Nova Scotiassa vuosina 1941-1942, mistä hän siirtyi Robert Noorduynin yhtiön tutkimusinsinööriksi Noorduyn C-64 Norseman -lentokoneen kehitystyöhön.
Vuonna 1945 Chamberlin siirtyi Avro Canadaan Torontoon. Yhtiö oli englantilaisen Hawker Siddeleyn konsernin osa. Chamberlin johti Avro Canada C-102 Jetliner- ja Avro Canada CF-100 Canuck -lentokoneiden aerodynaamista suunnittelua. 1950-luvun lopussa hän johti Avro Canada CF-105 Arrow -hävittäjän suunnittelua. Tämä myöhemmin peruutettu hanke oli niin edistyksellinen hävittäjä, että Chamberlin sai alallaan kuuluisuutta. Avro-tehtaan töiden loputtua Chamberlin ja 25 muuta kanadalaista lentokoneinsinööriä siirtyivät NASAn palvelukseen. Tätä tapausta on Kanadassa puitu jälkikäteen aivovuoto-ongelman tyyppiesimerkkinä.
Chamberlin johti NASAn miehitettyjen avaruuslentojen Mercury- ja Gemini-ohjelmia. Hän oli Gemini-avaruusaluksen pääsuunnittelija. Myöhemmin hän konsultoi Apollo-ohjelman ongelmienratkaisijana. Kun John Glenn ajoi New Yorkin paraatissa maaliskuussa 1963 ensimmäisessä autossa, seuraavassa istui James Chamberlin. Apollon kuumoduuli LM2 oli suurelta osin Chamberlinin suunnittelema.
Chamberlin lähti NASAsta vuonna 1970 ja liittyi McDonnell Douglasin Astronautics-divisioonaan. Hän valmisteli yhtiön tarjouksen avaruussukkulaksi, joskaan se ei voittanut tarjouskilpaa. Hän siirtyi NASAn Johnson Space Centerissä sijaitsevan McDonnell Douglasin osaston johtajaksi, missä toimessa hän oli kuolemaansa vuoteen 1981 asti.
Hänet nimettiin Kanadan ilmailun Hall of Fameen vuonna 2001.[1]