James Strang

James Jesse Strang (21. maaliskuuta 1813 – 9. heinäkuuta 1856) oli uskonnollinen johtaja Yhdysvalloissa. Hän ei päässyt varsinaisen mormonikirkon johtoon Joseph Smithin kuoltua vuonna 1844; näin hän perusti mormoniliikkeeseen liittyvän strangiittikirkon, jolla on edelleen vähäinen määrä kannattajia.

Mormoniprofeetta Joseph Smithin kuoltua 27. kesäkuuta 1844 hänen johtamansa kirkko ajautui hajaannuksen tilaan. Useat Smithin läheisistä työtovereista katsoivat olevansa hänen laillisia seuraajiaan, ja he pyrkivät saamaan Smithin perustaman kirkkokunnan hallintaansa. Brigham Young, joka johti myöhemmin Smithin seuraajien pääosan Utahiin, Suuren suolajärven laaksoon ja kenestä tuli MAP-kirkon johtaja, oli aluksi sitä mieltä, ettei profeetta Smithille tulisi nimetä seuraajaa lainkaan, vaan kirkon 12 apostolin koorumin tulisi johtaa kirkkoa kollektiivisesti.

Vuonna 1856 otettu valokuva profeetta James Strangista, strangiittien kirkon perustajasta. Kuvan ottanut J. Atkyn otti vähän kuvan ottamisen jälkeen osaa Strangin murhaan.

Strang perustaa oman kirkon

Strangiittien myöhempi johtaja James J. Strang oli Smithin kuollessa vasta melko tuore käännynnäinen. Siitä huolimatta hän pystyi esittämään vakavan haasteen Youngin ja muiden vaatimuksille päästä kohoamaan kirkon johtoon. Smith oli hieman ennen kuolemaansa lähettänyt Strangin järjestämään kirkon vaarnaa Wisconsinin osavaltioon. Samalla Strangin tuli valmistella salassa mahdollista pakopaikkaa myöhempien aikojen pyhille, mikäli heidät karkotettaisiin Nauvoosta, Illinoisista. Smithin kuoleman jälkeen Strang esitti julkisuuteen nk. nimityskirjan (Letter of Appointment), jossa Smith nimitti Strangin, paitsi uuden Voreen vaarnan johtajaksi, myös koko kirkon johtajaksi, mikäli hän joutuisi kohtaamaan marttyyrikuoleman. Useat Smithin seuraajista epäilivät kuitenkin nimityskirjan aitoutta. Nykyinen tutkimus pitää yleensä aitona nimityskirjan ensimmäistä osaa, jossa Strang nimitetään Voreen vaarnan johtajaksi. Sen sijaan kirjan toista sivua, jossa Strang nimitetään koko kirkon johtajaksi Smithin jälkeen, epäillään yleisesti väärennökseksi.

Strang kertoi myös, että profeetta Smithin kuolinhetkellä hänen luokseen saapui enkeleitä, jotka kertoivat hänelle Smithin kärsineen marttyyrikuoleman ja vahvistivat hänen nimityksensä kirkon johtajaksi. Myöhemmin Strangin vaatimuksen saivat lisäpontta, kun hän kertoi löytäneensä Voreen alueelta jumalallisen inspiraation johtamana vanhoja, esikolumbiaaniselta ajalta peräisin olevia metallilevyjä, joihin kaiverretut salaperäiset kirjoitusmerkit hän pystyi Jumalan avulla kääntämään englanniksi. Tarina muistuttaa paljon Smithin kertomusta Mormonin kirjan perustana olleiden kultalevyjen löytymisestä. Strang nimesi yksitoista todistajaa, jotka todistivat, että metallilevyt olivat olleet olemassa ja että ne oli kaivettu maahan jo muinaisina aikoina. Näistä nk. Voreen levyistä tehty käännös kuuluu nykyään strangiittien pyhiin kirjoituksiin. Se tunnetaan nimellä "Voriton Rajah Manchoun historia".

Strang nimesi kukkulan, jolta levyt olivat löytyneet, Lupauksen kukkulaksi. Myöhemmin yhteisö alkoi rakentaa levyjen löytymispaikalle temppeliä, jonka rakennustyöt kuitenkin keskeytyivät.

Useat Smithin seuraajat vakuuttuivat nimityskirjan aitoudesta sekä siitä, että Strang pystyi johtamaan kirkkoa samojen kykyjen avulla, joilla Smith oli sitä johtanut. He olivat valmiita tunnustamaan Strangin kirkon "profeetaksi, näkijäksi, ilmestyksensaajaksi ja kääntäjäksi", ainakin, kunnes seuraajakysymys oli lopullisesti ratkaistu. Strangin varhaisiin tukijoihin kuului esimerkiksi profeetta Joseph Smithin ainut hengissä ollut veli William Smith, Martin Harris, eräs Mormonin kirjan kolmesta todistajasta, apostoli John E. Page ja entinen apostoli William E. M'Lellin. Myös Nauvoon kaupungin ensimmäinen pormestari ja Smithin aikaisempi tukija John C. Bennett liittyi lyhyeksi aikaa Strangin tukijoihin.

Strang teki voimakkaasti työtä kootakseen ympärilleen alueella hajallaan asuvat myöhempien aikojen pyhät. Hänellä on arvioitu olleen jopa 12.000 tukijaa aikana, jolloin Brigham Youngia tuki ehkä 20.000 pyhää. Strang lähetti lähetyssaarnaajia myös Isoon-Britanniaan, joka oli ollut intensiivisen lähetystyön kohteena jo Smithin aikana. Tulokset Britteinsaarilla osoittautuivat kuitenkin vaatimattomiksi. Strangin seuraajat haastoivat Youngin vastaamaan seurakunnan edessä siitä, että hän oli ottanut kirkon johdon käsiinsä epäoikeudenmukaisesti. Young, joka ei ilmestynyt kuulusteluun, erotettiin virallisesti 6. huhtikuuta 1846.

Beaver Island

Koska kohonnut maan hinta teki myöhempien aikojen pyhille vaikeaksi muuttaa Voreen alueelle, Strang siirsi kirkkonsa keskuspaikan Michigan-järvellä sijaitsevalle Beaver Islandille. Strangiitit perustivat saarelle St. James -nimisen kaupungin (nykyisin St. James Township). Strangin seuraajat asuivat saarella eräänlaisissa vapaaehtoiseen omaisuuden yhteyteen perustuvissa kommuuneissa, Myöhempien aikojen pyhien liikkeessä aikaisemmin sovelletun pyhityksen lain mukaisesti. Myös Strangin aluksi vastustama moniavioisuus pantiin saarella julkisesti toimeen. Myös uuden temppelin rakennustyöt aloitettiin Beaver Islandilla.

8. kesäkuuta 1850 Strang kruunatutti itsensä juhlallisin menoin Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon kuninkaaksi Beaver Islandilla. Hänen mukaansa kuninkuus oli osa hänen profeetallista kutsumustaan, ja hän esitti, että myös Joseph Smith olisi salassa kruunattu kirkon kuninkaaksi - väite, jolle ei löydy todisteita. Toisin kuin usein luullaan, Strang ei väittänyt olevansa Beaver Islandin tai minkään muunkaan maanpäällisen alueen kuningas. Hän sanoi olevansa kirkon kuningas, ja esitti kuninkuutensa kuvaavan Jeesuksen Kristuksen ikuista kuninkuutta kirkossa. Yhtä kaikki, Strangin kruunajaiset eivät olleet omiaan lähentämään hänen ja Michiganin alueen muiden asukkaiden suhteita.

Saaren asukkaiden elämäntapa, ennen muuta moniavioisuus, herätti pahennusta alueen muissa asukkaissa, ja saarelaisten välit heidän kanssaan kiristyivät. Kaksi miestä ampui Strangia kuollettavasti 20. kesäkuuta 1856, mikä jätti kirkon johtajatta ja haavoittuvaksi nopeasti kiristyvän ilmapiirin keskellä. Myöhemmin kesällä 1856 läheisen Mackinac Islandin ja eräiden Michigan-järven rantakylien asukkaat hyökkäsivät Beaver Islandille ja hävittivät sitä pahoin. Saaren asukkailta ryöstettiin heidän omaisuutensa ja heidät pakotettiin nousemaan höyrylaivoihin, jotka kuljettivat heidät pois saarelta. Suurin osa heistä kuljetettiin väkipakolla Chicagoon, jossa heidät pakotettiin nousemaan maihin ryöstettyinä ja pahoinpideltyinä.

Strangin kuolema ja kirkon hajaannus

Vaikka Strang eli vielä muutaman viikon ampumavälikohtauksen jälkeen, hän kieltäytyi itsepäisesti nimeästä itselleen seuraajaa. Hänen mukaansa vain Jumala saattoi valita kirkon johtajan, ja tämä tulisi tehdä tiettäväksi enkelien välityksellä. Strangin kuolema ja lähes samanaikaisesti tapahtunut Beaver Islandin yhteisöjen väkivaltainen hajotus muodostivat yhdessä iskun, josta strangiitit eivät toipuneet. Kirkon jäsenet oli kirjaimellisesti raastettu eroon toisistaan, eivätkä kaikki tienneet toistensa kohtaloista. Samalla heiltä oli riistetty heidän hengellinen johtajansa. Vähitellen suuri osa heistä kokoontui yhteen perustaen löyhän järjestön, joka tunnettiin nimellä Myöhempien aikojen pyhien uusi järjestö. He päättivät olla lähtemättä Brigham Youngin seuraajien perässä Suuren suolajärven laaksoon ja etsiä sen sijaan yhteyttä Joseph Smithin lesken Emma Hale Smithin ja hänen poikansa Joseph Smith III:n kanssa. He liittyivät näiden johtamaan kirkkoon, Reorganisoituun myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, joka nykyään tunnetaan nimellä Kristuksen yhteisö.

Pieni osa Strangin seuraajista kuitenkin pysyi uskollisena profeettansa muistolle. Heidän johtoonsa nousi mies, Wingfield W. Watson, joka johti kirkon hallintoa ja "juoksevia asioita" aina 1900-luvun alkuun. Hän ei kuitenkaan missään vaiheessa väittänyt olevansa profeetta tai omaavansa muita Smithin ja Strangin kykyjä. Kirkon keskuspaikka on nykyään Voreessa (joka on osa Burlingtonia), Wisconsinissa.