Japanin kuplatalous
Japanin kuplatalous (jap. バブル景気, bubble keiki) tarkoittaa Japanin 1980-luvun lopun talouskehitystä, jossa matalakorkoiset lainat ja spekulaatio johtivat osake- ja kiinteistömarkkinoiden huimiin hinnannousuihin. Kuplan puhkeaminen 1990-luvun alussa toi mukanaan syvän laman.[1] Japanin kuplatalous on yksi modernin taloustieteen tunnetuimmista talouskuplista.
Tausta ja kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toista maailmansotaa seuranneilla vuosikymmenillä Japani otti käyttöön tarkkoja tuontitariffeja ja käytäntöjä, joilla rohkaistiin kansalaisia säästämään tulojaan. Kun pankeissa oli enemmän rahaa, lainoja ja luottoa oli yhä helpompi saada, ja kun Japanilla oli suuri positiivinen kauppatase, jenin arvo muihin valuuttoihin nähden kasvoi. Tämä salli japanilaisten yritysten investoida helpommin kuin kilpailijansa, mikä laski tavaroiden hintoja ja kasvatti kauppatasetta entisestään. Jenin arvon kasvaessa osakekaupoista tuli erittäin tuottoisia.
Kuplatalouden alkuna pidetäänkin usein vuotta 1985, kun Japani ja viisi muuta maata allekirjoittivat Plaza-sopimuksen New Yorkissa laskeakseen dollarin arvoa suhteessa jeniin.[2]
Kun rahaa oli runsaasti saatavilla investointeja varten, spekulaatiot kasvoivat arvopaperimarkkinoilla, erityisesti Tokion pörssissä, ja kiinteistömarkkinoilla. Asuntojen, osakkeiden ja joukkovelkakirjojen hinnat nousivat niin paljon, että yhdessä vaiheessa Japanin valtio laski liikkeelle 100 vuoden joukkovelkakirjoja. Lisäksi pankit antoivat yhä riskialttiimpia lainoja.
Japani sai uutta kansallista ylpeyttä ja itsevarmuutta uuden taloudellisen valtansa seurauksena, mikä näkyi esimerkiksi kirjoissa, kuten Shintarō Ishiharan ja Akio Moritan esseessä ”No” to ieru Nihon (”Japani joka osaa sanoa ei”). Monet olivat Japanin ulkopuolella huolissaan buumista, ja ulkomaalaiset havainnoijat kritisoivat tapahtumia. Esimerkiksi Michael Crichton kirjoitti Japanin taloudellisen vallan aiheuttamia ongelmia käsittelevän teoksensa Nouseva aurinko tähän aikaan.
Kuplan huippu ja puhkeaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuplan huipulla huimasti kohonnut maan arvo nousi otsikoihin myös ulkomailla. Keisarillisen palatsin maa-alueen sanottiin olevan Ranskaa arvokkaampi, ja Tokion Ginzan kadulle pudonnut 10 000 jenin seteli oli vähemmän arvokas kun sen peittämä maa. Kuplatalous lisäsi matkailua, kun rikkaat japanilaiset kävivät länsimaissa ostamassa luksustuotteita. Se toi myös Japaniin ulkomaalaisia, joko rikastumaan osakkeilla tai opettamalla englantia.[2]
Hinnat nousivat korkeimmiksi Tokion Ginzan alueella vuonna 1989, paikoin yli 1,5 miljoonaan dollariin neliömetriltä, ja jäivät vain hieman alhaisemmiksi Tokion muilla alueilla. Vuoteen 2004 mennessä huippuluokan "A"-kiinteistö Tokion kauppa-alueella maksoi alle sadasosan 1980-luvun lopun huippuhinnoista ja Tokion asuinalueilla kymmenesosan huipusta. Tästä huolimatta kiinteistöjen hinnat olivat maailman korkeimpia. Noin 20 miljardia dollaria (vuoden 1999 kurssilla) katosi kiinteistömarkkinoiden ja Tokion pörssin romahtaessa.lähde?
Koska Japanin taloutta ajoi eteenpäin uudelleeninvestointien suuri määrä, tämä romahdus tuntui erityisen voimakkaana. Investointeja tehtiin yhä enemmän maan ulkopuolelle, ja japanilaiset teollisuusyritykset menettivät paljon kilpailukyvystään. Kun japanilaisista tuotteista tuli ulkomailla vähemmän kilpailukykyisiä, alhainen kulutusaste alkoi haitata taloutta ja aiheutti deflaation.
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinteistökuplan luomisessa ja kasvattamisessa auttaneet helposti saatavat luotot pysyivät ongelmana useiden vuosien ajan, ja vielä vuonna 1997 pankit antoivat suuririskisiä lainoja. Luotto-ongelman korjaaminen tuli vielä vaikeammaksi, kun valtio alkoi tukea konkurssikypsiä pankkeja ja yhtiöitä, luoden useita ”zombiyrityksiä”.
Kuplan puhkeaminen (jap. 崩壊, hōkai) tapahtui pikemminkin vähitellen kuin kertarysäyksellä. Sen jälkeistä aikaa kutsutaan Japanissa ”menetetyksi vuosikymmeneksi” (jap. 失われた10年, ushinawareta jūnen).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Japan: The late 20th and early 21st centuries Encyclopædia Britannica. Viitattu 5.9.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Johnston, Eric: Lessons from when the bubble burst The Japan Times. Viitattu 5.9.2017. (englanniksi)
