Jaspisyökkönen | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Yökköset Noctuidae |
Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
Suku: | Staurophora |
Laji: | celsia |
Kaksiosainen nimi | |
Staurophora celsia |
|
Katso myös | |
Jaspisyökkönen (Staurophora celsia) on melko yleinen, vihreänkirjava yöperhoslaji.
Jaspisyökkönen on keskikokoinen yökkönen, jota ei voi ulkonäkönsä perusteella sekoittaa mihinkään muuhun perhoslajiin. Etusiivet ovat laajalti tasaisen turkoosinvihreät. Siiven keskellä ja ulkoreunassa vihreän värin katkaisee kapea, ruskeankirjava alue. Perhosen ikääntyessä vihreä väri haalistuu, ja viimeiset lennossa olevat yksilöt voivat olla hyvin vaaleita. Takasiivet ovat tummanharmaat. Turkoosi väri jatkuu myös keskiruumiin selkäpuolelle ja päähän. Siipiväli on 35–44 mm.[1][2]
Jaspisyökköstä tavataan Euroopasta Aasian poikki Japaniin saakka. Suomessa laji havaittiin ensimmäisen kerran Ahvenanmaalla vuonna 1934, ja se on sittemmin levinnyt koko Etelä- ja Keski-Suomeen.[3] Aikuiset perhoset lentävät syksyllä, elokuun lopulta lokakuun alkupuolelle.[4]
Elinympäristönään laji suosii lehtimetsiä, puistoja sekä puutarhoja ja lentää helposti valolle. Toukat elävät ravintokasvinsa juurakoissa. Laji talvehtii munana.
Toukka käyttää ravinnokseen useita heinälajeja, erityisesti kuitenkin hietakastikkaa (Calamagrostis epigejos).