Jawdar (? – 1606 Marrakech[1]) oli marokkolainen sotilas, joka johti sulttaani Ahmad al-Mansurin joukkoja Marokon–songhaivaltakunnan sodassa vuonna 1591.
Jawdarin syntyperästä tiedetään hyvin vähän. Hänen kerrotaan olleen kotoisin Granadan Cuevas del Almanzorasta ja hänet oli kasvatettu eunukkina Ahmad al-Mansurin hovissa. Marokkolainen historioitsija Ismael Haïdara arvelee, että Jawdar tuotiin Marrakechiin vankina vuonna 1573 ja nimitettiin kuvernööriksi 1585.[1] Arabian konsonanttikirjaimin kirjoitetun nimen ääntämys on myös epäselvä. Haïdara ja Tarikh al-Sudanin uuden englanninnoksen tekijä John Hunwick käyttävät muotoa Jawdar.[2]
Paššaksi nimitetty Jawdar johdatti nelituhatmiehisen marokkolaisjoukon Saharan yli Nigerjoelle, jossa käytiin ratkaiseva Tondibin taistelu maaliskuussa 1591. Askia Ishaq II:n johtaman songhaivaltakunnan armeija kärsi tappion ja marokkolaiset marssivat sen pääkaupunkiin Gaoon. Kaupunki osoittautui odotettua köyhemmäksi, ja Timbuktuun siirtynyt Jawdar oli valmis hyväksymään Ishaqin rauhanehdotuksen. Songhaivaltakunnan tuhoamista vaatinut Ahmad al-Mansur lähetti hänen tilalleen Mahmud bin Zarqunin, joka saapui Timbuktuun elokuussa 1591.[1][3]
Mahmudin kuoltua hänen tilalleen lähetettiin uusia paššoja, joista monet saivat surmansa Jawdarin juonittelun seurauksena[3]. Jawdar kutsuttiin vuonna 1599 takaisin Marokkoon kukistamaan Ahmad al-Mansurin pojan al-Mamunin kapinaa. Sulttaanin kuoltua vuonna 1603 Jawdar osallistui hänen poikiensa sisällissotaan. Al-Mamunin poika Moulay Abdallah teloitti hänet Marrakechissa.[1]