Jean-Luc Lagarce

Jean-Luc Lagarce (14. helmikuuta 1957 Héricourt, Haute-Saône – 30. syyskuuta 1995 Pariisi) oli ranskalainen näytelmäkirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on tällä hetkellämilloin? Ranskan esitetyin näytelmäkirjailija. Hänen näytelmiään on käännetty useille kielille. Suomeksi on ilmestynyt vain Reita Lounatvuoren käännös Ihan vain maailmanloppu alkuperäisteoksesta Juste la fin du monde. Tämä näytelmä on eräs Lagarcen esitetyimmistä teksteistä yhdessä näytelmän Le pays lointain (kaukainen maa) kanssa. Le pays lointain on laajennettu versio samasta aiheesta kuin Juste la fin du monde. Siinä mies saapuu lapsuudenkotiinsa pitkän ajan jälkeen kertomaan, että on vakavasti sairas ja tulee kuolemaan pian eikä kuitenkaan saa tätä sanottua. Lagarcen kirjoitustapa on omintakeinen, runollinen ja samaan aikaan humoristinen.kenen mukaan? Hänen henkilönsä yrittävät ikään kuin tarkentaa koko ajan sanottavaansa ja eksyvät samalla syvemmälle ja syvemmälle sanottavansa suohon.lähde?

Jean Luc Lagarce syntyi tavalliseen työläisperheeseen 14. helmikuuta 1957 Hericourtissa. Hän opiskeli filosofiaa Besançonissa ja perusti oman teatteriryhmänsä samaan kaupunkiin. Hän ohjasi aluksi muiden kirjailijoiden teoksia ja siirtyi sitten omiin teksteihinsä. Hänen näytelmänsä eivät saavuttaneet menestystä hänen elinaikanaan, ja ne tavallaan löydettiin uudelleen hänen kuolemansa jälkeen paljolti hänen työtoverinsa Francois Berreurin ansiosta, joka on julkaissut koko Lagarcen tuotannon Les solitaires intempestifs -kustantamossa, jonka hän perusti yhdessä Lagarcen kanssa vuonna 1992. Jean Luc Lagarce kuoli Pariisissa aidsiin vuonna 1995.[1]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tome I (ISBN 978-2846812955)
    • Erreur de construction, 1977
    • Carthage, encore, 1978
    • La Place de l'autre , 1979
    • Voyage de Madame Knipper vers la Prusse Orientale, 1980
    • Ici ou ailleurs, 1981
    • Les Serviteurs, 1981
    • Noce, 1982
  • Tome II (ISBN 2-912 464-78-1)
    • Vagues souvenirs de l'année de la peste, 1982
    • Hollywood, 1983
    • Histoire d'amour (repérages), 1983
    • Retour à la citadelle, 1984
    • Les Orphelins, 1984
    • De Saxe, romaani, 1985
    • La Photographie, 1986
  • Tome III (ISBN 2-912 464-49-8)
    • Derniers remords avant l'oubli, 1987
    • Music-hall, 1988
    • Les Prétendants, 1989
    • Juste la fin du monde, 1990
    • Histoire d'amour (derniers chapitres), 1990
  • Tome IV (ISBN 978-2-84681-030-2)
    • Les règles du savoir-vivre dans la société moderne, 1993
    • Nous, les héros, 1993
    • Nous, les héros (version sans le père),1993
    • J'étais dans ma maison et j'attendais que la pluie vienne, 1994
    • Le Pays lointain, 1995

Julkaisemattomat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • La bonne de chez Ducatel, 1977
  • Les Solitaires intempestifs, 1987

Elokuva ja ooppera

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Quichotte, 1989, oopperalibretto
  • Retour à l'automne, käsikirjoitus Gérard Bouyssen kanssa

Proosa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Le Bain, 1993, récit
  • L'Apprentissage, 1993, récit
  • Du luxe et de l'impuissance, 1994, recueil de onze articles et éditoriaux
  • Journal, Les Solitaires Intempestifs - 1977 - 1990 tome 1 et 1990 - 1995 tome 2

Essee

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Théâtre et Pouvoir en Occident

Romaani

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Le Voyage à la Haye, 1994

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]