Jean Aicard (4. helmikuuta 1848 − 13. toukokuuta 1921[1]) oli ranskalainen kirjailija.[2] Hänet valittiin 1909 Ranskan akatemian jäseneksi[1].
Aicardin teoksia ovat muun muassa murteella kirjoitettu provencelainen idylli Miette et Noré ja Ranskan akatemian palkitsemat runokokoelmat Poëmes de Provence ja La chanson de l’enfant.[3]
- Kansan suosikki: romaani Provencesta (Maurin des maures), suom. Eino Palola, Karisto 1918.
- Poëmes de Provence, runokokoelma, Ranskan akatemian palkinto
- La chanson de l’enfant, runokokoelma, Ranskan akatemian palkinto
- Miette et Noré, kirjoitettu Provencen murteella
- Le roi de Camargue, romaani
- Le père Lebonnard, näytelmä
- Le témoin, runoelma
- Le sang du sacrifice, runoelma
- Des eris dans la mêlée, runoelma
- Des chants datis la mêlée, runoelma
- Arlette des Mayons, romaani
- Un bandit à la française, Gaspard de Besse, romaani
- Le fameux chevalier Gaspard de Besse, romaani
- Les héroïques, näytelmä
- Esseitä
- La Vénus de Milo, 1874
- Leconte de Lisle, 1887 Teos Gallicassa
- Alfred de Vigny, 1914
- Comment rénover la France?, 1918, esseitä käytännöllisestä moraalista
- ↑ a b Biographie, Les Amis de Jean Aicard, viitattu 10.1.2020
- ↑ Aicard, Jean, Tietosanakirja osa 1, palsta 140, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909 (Projekt Runeberg)
- ↑ Aicard, Jean, Tietosanakirja osa 11, Täydennysosa, palsta 23, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909 (Projekt Runeberg)
|
---|
| Kansainväliset | |
---|
| Kansalliset | |
---|
| Tieteilijät | |
---|
| Taiteenala | |
---|
| Henkilöt | |
---|
| Muut | |
---|
|