Jean Bastien-Thiry

Jean Bastien-Thiry.

Jean Bastien-Thiry (10. lokakuuta 1927 – 11. maaliskuuta 1963 Ivry-sur-Seine)[1][2] oli ranskalainen upseeri, joka johti presidentti Charles de Gaullen salamurhayritystä Pariisin lähellä 22. elokuuta 1962. Tapauksen on sanottu olleen vakavin de Gaulleen kohdistetuista murhayrityksistä, ja se toimi lähtökohtana Frederick Forsythin romaanille Shakaali (1971) sekä siihen perustuvalle samannimiselle elokuvalle.[3]

Aiemmat elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bastien-Thiry oli insinööri ja everstiluutnantti, joka palveli Ranskan ilmavoimissa ja työskenteli asesuunnittelijana maan ilmailuministeriössä.[4][5] Hänellä oli vaimo ja kolme tytärtä.[3] Taistelukokemusta hänellä ei ollut.[5] Bastien-Thiry kannatti äärioikeistolaista OAS-järjestöä, joka ei hyväksynyt presidentti de Gaullen päätöstä tunnustaa Ranskan siirtomaan Algerian itsenäisyys vuosia kestäneen sodan jälkeen.[4] Bastien-Thiry ei tiettävästi ollut OAS:n varsinainen jäsen, mutta hänellä oli yhteyksiä järjestöön.[3] Hän ilmeisesti suunnitteli epäonnistuneen yrityksen murhata de Gaulle tienvarsipommilla Pont-sur-Seinessä vuonna 1961 mutta ei jäänyt silloin kiinni.[4][6]

De Gaullen murhayritys ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bastien-Thiry kokosi uutta murhayritystä varten tusinan miehen iskuryhmän, johon kuului sotilaita, opiskelijoita, Algeriassa asuneita ranskalaisia sekä kolme unkarilaista pakolaista.[4][5] Suunnitelma sai nimen ”operaatio Charlotte Corday” viittauksena jakobiinijohtaja Jean-Paul Marat’n murhaajaan.[5] Illalla 22. elokuuta 1962 de Gaulle ja hänen vaimonsa Yvonne olivat autosaattueessa matkalla Pariisista läheiselle sotilaslentokentälle jatkaakseen ilmateitse maaseutuasunnolleen, kun Bastien-Thieryn ryhmä väijytti heidät Petit-Clamartin esikaupungissa. Presidentin Citroën DS 19 -autoa tulitettiin konepistooleilla kahdesta ajoneuvosta. Ammutuista 187:stä luodista vain 14 osui autoon, vain kolme työntyi sen sisälle eikä yksikään osunut presidenttipariin, kuljettajaan tai etupenkillä istuneeseen presidentin vävyyn Alain de Boissieuun.[4][5][3] Vain eräs ohikulkija vahingoittui lievästi harhaluodista.[4] Iskua johtanut Bastien-Thiry toimi itse vain merkinantajana eikä osallistunut ampumiseen.[5]

Bastien-Thiry vangittiin syyskuussa 1962.[7] Kaikkiaan yhdeksän iskuun osallistunutta saatiin kiinni ja tuomittiin sotilastuomioistuimessa talvella 1963.[4][5] Bastien-Thiry väitti oikeudessa, että entisen pääministerin Georges Bidault’n johtama Kansallinen vastarintaneuvosto (CNR) oli antanut hänelle määräyksen iskuun, ja että tarkoituksena oli vain siepata eikä surmata de Gaulle.[8][5][2] Bastien-Thiry tuomittiin kuolemaan yhdessä rikoskumppaniensa Alain Bougrenet de la Tocnayen ja Jacques Prevostin kanssa.[2] De Gaulle armahti kaksi muuta, joiden rangaistukset lievennettiin elinkautiseksi vankeudeksi, mutta Bastien-Thiry teloitettiin 11. maaliskuuta 1963 Fort d’Ivryn linnakkeessa.[2][4][3] Hän oli viimeinen Ranskassa ampumalla teloitettu.[4][3] Muut iskuun osallistuneet ja siitä poissaolevina tuomitut armahdettiin kokonaan yleisellä armahduksella vuonna 1968.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jean Bastien-Thiry (1927-1963) (ranskaksi) Bibliothèque nationale de France. Viitattu 15.7.2024.
  2. ↑ a b c d Darsie Gillie: France remembers De Gaulle assassination plot leader executed at dawn – archive, 1963 (saksaksi) The Guardian 12.3.1963 (uudelleenjulkaistu 22.8.2020). Viitattu 15.7.2024.
  3. ↑ a b c d e f Kim Willsher: France remembers De Gaulle’s close escape depicted in The Day of the Jackal (saksaksi) The Guardian 22.8.2022. Viitattu 15.7.2024.
  4. ↑ a b c d e f g h i 'Close shave!' How De Gaulle escaped assassin's bullets 60 years ago (englanniksi) France24 22.8.2022. Viitattu 15.7.2024.
  5. ↑ a b c d e f g h i Ron Soodalter: De Gaulle’s Close Call: How France’s Ugliest Car Saved Its President (englanniksi) HistoryNet 18.11.2022. Viitattu 15.7.2024.
  6. ↑ Nigel Jones: A tale of two colonels (englanniksi) The Spectator 15.3.2013. Viitattu 15.7.2024.
  7. ↑ Myös pääministerin murha kuuluu OAS:n suunnitelmiin (tilaajille) Helsingin Sanomat 18.9.1962, s. 22. HS Aikakone. Viitattu 16.6.2024.
  8. ↑ ”de Gaulle piti vain ryöstää tuomittavaksi” (tilaajille) Helsingin Sanomat 12.2.1963, s. 18. HS Aikakone. Viitattu 16.6.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]