Jeesuksen toinen tuleminen
| Osa artikkelisarjaa |
| Jeesuksen elämä evankeliumien mukaan |
|---|
 |
Jeesuksen toinen tuleminen eli paruusia (kreik. παρουσία, parūsia tai parousia)[1] tarkoittaa kristinuskon odotusta Jeesuksen paluusta, jonka yhteydessä hänen on määrä täyttää loput Raamatun messiaanisesta ennustuksesta. Jeesuksen toinen tuleminen on keskeinen osa kristillistä eskatologiaa eli lopun aikojen tapahtumia koskevia oppeja.
Myös islamiin sisältyy oppi Jeesuksen paluusta lopun aikoina.
Jeesuksen paluun käsite kristinuskossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmat kristilliset suuntaukset odottavat Raamatussa kuvattua Jeesuksen toista tulemista eli paluuta. Näkemykset eri kristillisten suuntausten parissa vaihtelevat, mutta nykyään suhteellisen harvat yrittävät tehdä tarkkaa kuvausta Raamatun osien vertauskuvallisilta vaikuttavien profetioiden perusteella. Yleisesti on hyväksytty, että Jeesus tulee tuomitsemaan maailman (viimeinen tuomio) ja perustamaan Jumalan valtakunnan eli täyttämään Raamatussa messiaasta annetun profetian.
Raamatunkohtia, jotka käsittelevät aihetta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Markus 8:34–9:1
- Matteus 16:24–28
- Matteus 24
- Matteus 25:31–46
- Luukas 9:23–27
- Markus 13
- Luukas 17:20–37
- Luukas 21:5–38
- Johannes 6:39–40
- Johannes 14:3
- Ilmestyskirja
Myös muissa Uuden testamentin kirjoissa on viitattu usein toiseen tulemiseen. Myös lukuisten Vanhan testamentin kohtien on tulkittu kertovan tuosta tapahtumasta.
Jeesuksen toinen tuleminen islamissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koraanissa Jeesus on näkyvämmin esillä kuin Muhammad, mutta hänen toista tulemistaan ei mainita. Jeesuksen tehtävistä lopun aikoina aletaan kirjoittaa vasta 800-luvulla, kun islamilaista teologista kirjallisuutta alkaa ilmestyä.[2]
Islamilaisessa eskatologiassa Jeesus ei tule tuomitsemaan ihmisiä viimeisellä tuomiolla, vaan saapuu sotimaan Antikristusta vastaan. Jeesuksen rinnalla esiintyy myös toinen messiaaninen hahmo, Mahdi.[3]
»Muhammad on sanonut: Kansakunta, jonka alussa olen minä, jonka lopussa on Jeesus, Marian poika, ja jonka keskellä on Mahdi, ei voi tuhoutua.»
([3])
Lopun aikojen tuloa ennakoi Antikristuksen (ad-Dajjal) saapuminen, maanjäristykset, auringon nouseminen lännestä ja yleinen tapojen turmelus. Sodan Antikristusta vastaan aloittaa Mahdi, joka tuo mukanaan oikeudenmukaisuuden ja ajaa vääryyden pois. Šiialaiset katsovat, että hän on kätkeytynyt 12. imaami, mutta sunnit eivät ole siitä yhtä varmoja.
Jeesus palaa maan päälle sotimaan yhdessä Mahdin kanssa muslimina roomalaisia ja Antikristusta vastaan. Hän laskeutuu valkoiseen minareettiin Damaskoksen itäosassa. Jeesuksen paluu tapahtuu perjantaina, muslimien aamurukouksen aikana. Jeesus surmaa Antikristuksen Luddin portin luona, särkee ristit, tappaa siat ja lopettaa jizya-veron tarpeettomana, koska kristittyjä tai juutalaisia ei enää ole.[4][5] Hän voittaa myös Gogin ja Magogin. Jeesus tuomitsee ihmisiä islamin lain, šarian, mukaan, menee naimisiin arabialaisen naisen kanssa ja saa lapsia[6]. Jeesus kuolee ennen viimeistä tuomiota, ja hänet haudataan Medinaan Muhammedin viereen.[7]
»Muhammad on sanonut: Jumala lähettää Jeesuksen, Marian pojan, hahmossa joka muistuttaa Urwa bin Mas’udia. Jeesus etsii Antikristuksen ja surmaa hänet. Tämän jälkeen kuluu seitsemän vuotta, joiden aikana kenenkään kahden ihmisen välillä ei ole vihamielisyyttä.»
([3])
Jeesuksen asema lopun aikojen ruhtinaana on Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan saanut nostetta islamin sisäisistä kiistoista. Sunnimuslimit halusivat kaventaa Mahdin merkitystä tuomalla hänen rinnalleen Jeesuksen toisena lopun aikojen sankarina.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Paruusia Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Viitattu 6.10.2024.
- ↑ Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology, s. 218. McLean, Virginia: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7 (englanniksi)
- ↑ a b c d Hämeen-Anttila, Jaakko: Jeesus, islamin profeetta, s. 131–132, 155–156. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-330-1
- ↑ Sookhdeo 2013, s. 258–259
- ↑ Al-Bukhari: (49) Chapter: The advent (descent) of ’Isa (Jesus), son of Maryam (Mary) alayhis-salam Sahih al-Bukhari, Prophets, Vol. 4, Book 55, Hadith 657. Sunnah.com. Viitattu 3.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Sartola, Pekka: Islam. Ystävä vai vihollinen? s. 202–210. Turku: Ajanteos, 2006. ISBN 952-99597-1-0
- ↑ Sookhdeo 2013, s. 259