Jerry Cotton

Jeremias Aaron Cotton
Luoja(t) Delfried Kaufmann
Näyttelijä(t) elokuva George Nader, Christian Tramitz
Ensi-
esiintyminen		 1954 (Saksa) 1961 (Suomi)
Kustantaja Kustannus Oy Ajanviete
Henkilötiedot
Asuinpaikka New York
Luonteenpiirteet lahjomaton, uskollinen, urhoollinen
Suhteet
Tutut (viran puolesta) Phil Decker, Neville, John D. High

Jerry Cotton on kuvitteellinen Yhdysvaltain liittovaltion poliisin (FBI) asiamies ja saksaa puhuvien maitten suosituin rikoslukemisto. Sarjaa on käännetty parillekymmenelle kielelle ja julkaistu yhteensä noin 930 miljoonaa kappaletta. Myös Suomessa Jerry Cotton menestyi erinomaisesti ja 1960-luvun lopulla lehden kirjoittajiksi ilmaantuivat myös ensimmäiset kotimaiset kirjoittajat.[1][2]

Jerry Cotton Saksassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerry Cotton -sarjan idean keksi saksalaisen Bastei-viihdekustantamon johtaja Gustav Lubben. Cottonin hahmon takana puolestaan oli pesuainefirmassa työskennellyt Delfried Kaufmann. Jännitysviihteen veteraanina tunnettu Heinz Werner Höber kehitti ideaa eteenpäin ja loi tulevalle sarjalle profiilin ja sisällön. Ensimmäinen Jerry Cotton -tarina julkaistiin saksalaisessa Bastei Kriminalroman -rikosromaanisarjassa vuonna 1954. Tarinan kirjoitti Kaufmann. Kaksi vuotta myöhemmin Cotton sai Saksassa oman nimikkolehden ja nousi suosioon nopeasti.[3]

Jerry Cottonilla on pelkästään Saksassa ollut yli sata kirjoittajaa. Monet sikäläiset lukemistolehdet ovat saavuttaneet pitkäikäisen suosion. Nämä niin sanotut saksalaiset Heftchen (vihot) sisältävät pienoisromaanin verran tekstiä ja ovat pulp-lehtien perillisiä.

Päähenkilö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cotton ajoi 1960-luvulla vastaavalla Jaguar E-typellä

Jerry Cotton on newyorkilainen G-mies, FBI:n agentti, joka laittaa rikolliset järjestykseen työtoverinsa Phil Deckerin kanssa. Cotton on kotoisin Connecticutin Harpersvillestä, ja hänen kasvattajinaan olivat isoäidin tervapamppu ja katekismus. Cottonin hyvä kunto ja vahvat kädet ovat peräisin seppä Callahanin pajasta, jossa hän toimi nuoruusvuosinaan 'sepänsällinä'.[4] Hänen ajokkinaan on pitkään Jaguarin E-malli, mutta 2000-luvulla se vaihtuu XKR:n Coupé-malliin.

Cotton pitää Four Roses -bourbonviskistä mutta osaa käyttäytyä myös humaltuneena. Hänen suhteensa naisiin on etäinen ja vain harvoin hän päästää näitä lähelleen. Selitys Cottonin käytöksestä kauniimpaa sukupuolta kohtaan löytyy hänen nuoruudestaan, jolloin tyttöystävä Amelie Purdy karkasi toisen miehen matkaan. Asia vaivaa Cottonia, vaikka hän ei sitä julkisesti kuulutakaan. Toimintamalliltaan Cotton on kovaotteinen, mutta hän ei ammu tappaakseen vaan tähtää rikollisia mieluummin jalkoihin. Hänen saksalainen versionsa on yhtä varovainen naisten suhteen (siellä puhutaan lajityypistä ”rikoksia ilman seksiä”, ”Crime without Sex”), mutta Saksan Cottonin liipasinsormi on suomalaista versiota paljon herkemmässä.[1]

Sivuhenkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Philippe Marcel ”Phil” Decker, ranskalaiset sukujuuret omaava esteetikko, Jerryn aisapari.
  • Neville, New Yorkin FBI:n ikäpresidentti, toimi poliisina jo Al Caponen aikoihin.
  • Zeerokah, aito amerikanintiaani, New Yorkin FBI:n parhaiten pukeutunut agentti. Mielilausahdus: ugh!
  • Steve Dillaggio, italialaista syntyperää, puhuu useita kieliä ja amerikanenglannin murteita.
  • Jack Harma, uudempi tulokas, huuliveikko, sukujuuret suomalais-ugrilaiset.
  • Joe Brandenburg, entinen kaupunginpoliisi, nykyinen FBI:n agentti.
  • Fred Nagara, paljon nähnyt ja kokenut, työskentelee harvemmin Jerryn kanssa.
  • Les Bedell, leppoisa ja maltillinen agentti.
  • John D. High, New Yorkin FBI:n päällikkö, suhtautuu ymmärtäväisesti Jerryn ja Philin edesottamuksiin ja pitää lyijykynät terävinä.
  • Hywood, kaupunginpoliisin kapteeni, jonka puhe lyö korvat lukkoon ja kuiskauskin on kovempi kuin muiden puhe.

Jerry Cotton Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1961 Suomessa ilmestyi 14 Jerry Cottonia, vuosina 1962–1987 ilmestyi 24 numeroa vuodessa, 1988 ilmestyi 16 numeroa, vuosina 1989–1999 12 numeroa vuodessa. Vuonna 2000 ilmestyi enää 2 numeroa. Vuosina 2001–2008 julkaistiin jälleen muutama numero vuodessa, vuosina 2009 ja 2010 ilmestyi 6 numeroa vuodessa, 2011–2013 jälleen vain muutama numeroa kunakin vuonna.

Vuodet 1961–1968

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmio-Kirja Oy toi Jerry Cotton -sarjan Saksasta Suomeen vuonna 1961. Ensimmäinen suomeksi ilmestynyt Jerry Cotton oli ”G-miehiä ja gangstereita vastaan” (Jerry Cotton Band 155: Gegen G-Men und Gangster (1960)), jonka käänsi Olavi Kaakinen. Lehden käännöstarinoita alettiin Suomessa muokata jo ensimmäisen tarinan jälkeen, sillä saksalaistyylinen raaka väkivalta sopi huonosti suomalaiseen jännityskirjallisuuteen.

Eniten sarjan sisältöön vaikutti oululainen toimittaja ja Kaleva-lehden pakinoitsija Antti Aalto, joka puutteellisen kielitaitonsa ja sarjojen alkuperäismateriaalien kehnouden takia alkoi ensin voimakkaasti muokata tarinoita, lopulta kirjoittaa ne lähes kokonaan uusiksi. Karkean väkivallan ohella Aalto katsoi saksalaisten Cottonien rasitteeksi hienot tekniset vempaimet, joiden käyttöä ja tekniikkaa oli vaikea selittää suomalaisille lukijoille. Vastapainoksi hän kehitti Cottonin persoonaa maalaishenkisemmäksi ja lisäsi huumorin osuutta.[1]

Aallon ohella suomentajana jatkoi Olavi Kaakinen, jonka tekstit olivat enemmän suoria käännöksiä alkuperäisistä tarinoista. Kaakisen tunnisti ”kovaksikeitetymmästä” tyylistä, ja hän jätti päähenkilön luonteen muokkaamisen enemmän Aallon harteille.[5]

Vuonna 1962 Helsingin asemapoliisi ja kuvataidekriitikko Olavi Saarela liittyi Cottonien kääntäjäkaartiin. Aalto ja Saarela saivat kiitosta tavallisten lukijoiden lisäksi amerikansuomalaisilta, jotka kehuivat yksityiskohtien autenttisuutta. Aallolla oli apunaan muutama kuvakirja New Yorkista, hieno kartta, ravintolaluettelo sekä matkaopas, jotka hän vuonna 1968 luovutti seuraajalleen Seppo Tuiskulle.[5]

Uusi päätoimittaja ja uudet tuulet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätoimittaja Seppo Tuisku oli kirjoitusviihteen monitoimimies, sillä hän oli kirjoittanut Outsiderina Pekka Lipposta ja Kalle-Kustaa Korkkia ja laatinut lukemistolehtiin (Sirpale, Nyyrikki, Jännityslukemisto-Seikkailukertomuksia) jo 50-luvulta saakka. Kolmiokirjan päätoimittajana Tuisku kirjoitti joitakin kymmeniä Cotton-tarinoita, mutta samalla hän loi laajan kirjoittajien verkoston kehittelemään juonia, keräämään taustamateriaalia ja työstämään lehteä kahden numeron kuukausivauhdilla. Seppo Tuisku kävi kirjoittajatiimin tekstejä läpi joskus kovallakin kädellä.[1]

Kolmiokirja maksoi jokaisesta lehdestä kustannusoikeudet Saksaan, mutta suomalaiskirjoittajat tekivät usein tilalle kokonaan uuden Cotton-tarinan. Cottoniin ilmestyi myös suomalaisia henkilöhahmoja ja Jerryn kantapaikaksi muotoutui Max Salosen baari. Lapsiin kohdistunut väkivalta oli ehdoton tabu, ja myös erotiikkaa ja seksiä välteltiin. Poliittinen vinoilu korostui 1970-luvun alkupuolen Cottoneissa ja Vietnamin sota ja Watergate-skandaali saivat oman osansa päähenkilöiden heittämistä herjoista. Tarinoiden pohjaksi riittivät usein Seppo Tuiskun taltioimat lehtileikkeet, jotka käsittelivät kaikkea mahdollista.[1]

Jerry Cottonista tuli ilmiö, joka sai osakseen paitsi kansan suosion niin myös vakavaa akateemista tutkimusta. Professori Matti Kuusi kirjoitti vuonna 1976, että hänen mielestään Jerry Cotton ansaitsisi kotimaisen työn kunniapalkinnon siinä missä Antti Puuhaarakin.[1]

1980-luvulta uudelle vuosituhannelle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerry Cottonin menestys koki nopean laskun, kun saksalainen kustantaja vaati 1980-luvun alussa Kolmiokirjaa julkaisemaan saksalaisten tarinoiden käännöksiä. Päätoimittaja Seppo Tuisku pyysi apua nuorelta Tapani Baggelta, joka ryhtyi kääntämään Cottoneita.[6] Myöhemmin vanhaan käytäntöön palattiin takaisin ja saksalaiset versiot hylättiin Baggen kirjoittaessa uusiksi kymmeniä Cotton-tarinoita muiden uusien kirjoittajien ohella.[7][3] Suosio ei kuitenkaan enää kohonnut 1970-luvun tasolle. Jerry Cotton ilmestyi Kolmiokirjan kustantamana myös pokkareina kerran kuukaudessa. Joni Skiftesvik toimitti Cotton-pokkarit vuosina 1984–1988. Pokkarit olivat Skiftesvikin stilisoimia suoria käännöksiä saksalaisista alkuperäiskirjoista. Käännöksiä tekivät muiden muassa Heikki Haveri, Martti Kähkönen ja Renne Nikupaavola.

Kolmio-Kirjan lopetettua vuonna 2000 Jerry Cottonin kustantamisen lehti alkoi ilmestyä vajaan vuoden tauon jälkeen Musiikki-Mainos Ky Juntusen kustantamana. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla lehden välissä alkoi ilmestyä myös Jussi Piirosen toteuttama Jerry Cotton -sarjakuva.

Suosio myyntilukujen valossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerry Cottonin suosio nousi nopeasti jo lehden ensimmäisten ilmestymisvuosien aikana samaan aikakauteen yleistyvästä televisiosta huolimatta.[8] Myös perisuomalaiset suosikit Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki taipuivat Cottonin suosion edessä. Rautakirjan irtonumeromyynnissä Cotton oli vuoden 1963 kaikista lehdistä sijalla 19. Lukemistoista vain Nyyrikki ja sarjakuvalehdistä Aku Ankka yltivät suurempaan myyntiin.[9] Cottonin varsinainen huippukausi ajoittui 1970-luvun alkuvuosiin, jolloin lehden levikki oli parhaimmillaan lähes 40 000 kappaletta,[7] mutta hiipui lopulta 2 000 kappaleeseen. Suomessa lehteä on myyty eri muodoissaan 15 miljoonaa kappaletta. Vuonna 1973 lehti saavutti sijan 30, ja vuonna 1983 se oli pudonnut sijalle 42.[9]

Kirjoittajat ja tarinoiden erikoiset nimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehteen ovat vuosien varrella kirjoittaneet artikkelissa mainittujen henkilöiden lisäksi Simo Hämäläinen, Juha Ruusuvuori, Jouko Raivio, Juhana Lepoluoto, Seppo Valjakka, Pekka Kolehmainen, Timo Surkka, Ari Paulow, Petri Hirvonen, Juhana Hintsanen, Pentti Pesä ja Arto Ahlakorpi.

Suomalaisten Jerry Cotton -tarinoiden nimet ovat usein olleet kekseliäitä muunnoksia suomalaisista sananparsista, kuten: ”Viuhahteleva viikatemies” (3/1975), ”Veripankki on eri pankki” (10/1981), ”Musta aukko päässä” (5/1979), ”KP auttaa keskittymään” (3/1982), ”Lyijypastilli – kurja kurkkupastilli” (9/1983), ”Rosvopaistia ja vasikoijien leikkeitä” (1/2002), ”Elämysloma helvetissä” (1/2004). Kansikuvana on yleensä ollut valokuva jostakin rikoselokuvasta.

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerry Cotton on jäänyt suomalaisten mieleen myös Moog Konttisen johtaman Kontra-yhtyeen hitistä ”Jerry Cotton” vuonna 1978 (alun perin The Kinksin ”Jack the Idiot Dunce”). Cottonin voimakkaaseen nyrkiniskuun viittaava sanonta ”sepänsällin spesiaali” tuli aikoinaan suosituksi.

Kirjailija, toimittaja Jouko Raivio oli aktiivinen Cotton-kirjoittaja 1975–1981. Sittemmin hän on tehnyt aiheesta sekä pro gradu -tutkielman ”Cottonin nyrkkisäännöt: G-mies Jerry Cotton -sarjan tuotantosäännöt” vuonna 1990[10] että vuonna 2012 väitöskirjan Serenadi G-ruudissa.[11]

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvissa Jerry Cottonia ovat esittäneet yhdysvaltalainen George Nader ja saksalainen Christian Tramitz. Nader teki vuosina 1965–1969 kahdeksan Cotton-elokuvaa, jotka työstettiin pääosin saksalaisin voimin. Elokuvat eivät olleet suuria menestyksiä, mutta Naderin hahmo jäi elämään Cottonina ja esiintyi lukuisissa sarjan kansikuvissa. Kymmenien vuosien kuluttua saksalaiset tekivät uusin voimin Cotton-elokuvan, joka sai ensi-iltansa vuonna 2010.[12]

  • Murhayö Manhattanilla (1965).[13]
  • Jerry Cotton – FBI:n asiamies numero 1 (1965).[14]
  • Jerry Cotton – Lahjomaton (1966).[15]
  • Vapaalipulla helvettiin (1966).[16]
  • Jälkiruokana käsiraudat (1967).[17]
  • Sarjatulta San Franciscossa (1968).[18]
  • Timantit hohtavat verta (1968).[19]
  • Lepää vasta haudassa (1969).[20]
  • Jerry Cotton (2010).[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heikkilä, Pauli: Jerry, Phil ja Jaguar, supisuomalaiset sankarit (artikkeli Seppo Tuiskusta) Helsingin Sanomat 16.2.1981. Sivu 15.
  • Kastemaa, Matti J.: Rautakirjalla on puolensa. (Tilasto perustuu heinä–syyskuun myyntiin kunakin vuonna) Porvoo: Rautakirja, 1985. ISBN 951-9194-49-5
  • Purhonen, Hannu: Jerry Cotton – Sepänsällin kuolemattomat sutkautukset 1968–1979. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-9315-03-04
  • Salmela, Marja: Jerry saksalaistuu (artikkeli Jerry Cottonista) Helsingin Sanomat, huhtikuu 1981.
  • Sjöblom, Simo: Rikoskirjallisuuden Bibliografia 1864–1984. Arvi A. Karisto Oy, 1985. ISBN 951-99692-0-9

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f HS/ Heikkilä 16.2.1981.
  2. ↑ Sjöblom 1985. s. 333.
  3. ↑ a b Aristoteleen kantapää: Voi aikoja, voi tappoja! /yle.fi. Viitattu 13.10.2015.
  4. ↑ Purhonen 2009. s. 4.
  5. ↑ a b HS/ Salmela 1981.
  6. ↑ Murhatehdas havaijipaidassa hs.fi. Viitattu 16.10.2015.
  7. ↑ a b Ei kalma kaunistellen parane kansanuutiset.fi. Viitattu 12.10.2015.
  8. ↑ Jerry Cottonin historiaa Suomessa kotimaisia.com. Arkistoitu 8.8.2020. Viitattu 7.1.2020.
  9. ↑ a b Kastemaa 1985. s. 51.
  10. ↑ Jouko Raivio www.joukoraivio.com. Arkistoitu 16.1.2016. Viitattu 5.1.2018.
  11. ↑ Jerry Cotton pääsi akateemisiin piireihin. Yle Uutiset. 8.4.2012. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 8.4.2011.
  12. ↑ a b Jerry Cotton imdb.com. Viitattu 15.10.2015. (englanniksi)
  13. ↑ Murhayö Manhattanilla leffatykki.com. Viitattu 15.10.2015. (englanniksi)
  14. ↑ Jerry Cotton – FBI:n asiamies numero 1 imdb.com. Arkistoitu 11.3.2016. Viitattu 15.10.2015. (englanniksi)
  15. ↑ Jerry Cotton – Lahjomaton imdb.com. Viitattu 15.10.2015. (englanniksi)
  16. ↑ Vapaalipulla helvettiin imdb.com. Viitattu 15.10.2015. (englanniksi)
  17. ↑ Jälkiruokana käsiraudat imdb.com. Viitattu 15.10.2015. (englanniksi)
  18. ↑ Sarjatulta San Franciscossa imdb.com. Viitattu 15.10.2015. (englanniksi)
  19. ↑ Timantit hohtavat verta elonet.fi. Viitattu 15.10.2015. (englanniksi)
  20. ↑ Lepää vasta haudassa imdb.com. Viitattu 15.10.2015. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Raivio, Jouko: ”Serenadi G-ruudissa”: Jerry Cottonin portinvartijat. (Väitöskirja: Tampereen yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis 1712) Tampere: Tampere University Press, 2012. ISBN 978-951-44-8750-7 Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt