Jodaatti

Kolmiulotteinen malli jodaattianionin rakenteesta

Jodaatti (IO3-) on jodihapon anioni, joka on kolmiulotteiselta muodoltaan pyramidi. Jodaattianionin sisältäviä ioniyhdisteitä kutsutaan myös jodaateiksi. Jodaatteja voidaan valmistaa hapettamalla jodidiliuoksia elektrolyyttisesti.[1] Huonosti liukenevia jodaatteja, kuten kalsiumjodaattia, voidaan tuottaa myös saostamalla. [2]

Erimerkkejä jodaattiyhdisteistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jodaattien reaktioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jodaatit hajoavat kuumennettaessa, jolloin alkalimetallijodaateista syntyy vastaavia jodideja ja maa-alkalimetallijodaateista ja muista metallijodaateista muodostuu oksideja tai oksijodideja.[3]

Jodaatit ovat kohtalaisen hyviä hapettimia ja ne kykenevät muun muassa hapettamaan jodidi-ionin jodiksi.[2]

IO3-(aq) + I-(aq) + 6 H+(aq) → I2 + 3 H2O(l)

Mineraalihapon, kuten rikkihapon tai typpihapon, lisääminen metallijodaatin ja -jodidin seokseen pelkistää jodaatin, jolloin vapautuu jodia.[4]

MIO3 + 5 MI + 3 H2SO4 → 3 I2 + 3 M2SO4 + 3 H2O

Niin sanotussa Landoltin jodikelloreaktiossa vetysulfiittisuolat, kuten natriumvetysulfiitti, hapetetaan jodaatin avulla. Reaktiossa vapautuu trijodidianioneita, jotka värjäävät reaktioseokseen lisätyn tärkkelyksen tummansiniseksi. Reaktio on tasapainoreaktio ja noin 15 sekunnin kuluessa seos on jälleen väritön ja muuttuu uudelleen siniseksi hetken kuluttua.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sodium Iodide Chemicalland21.com. Viitattu 21.2.2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b The Solubility Product Constant of Calcium Iodate (PDF) Steve Marsden’s Chemistry resources for students and teachers. Arkistoitu 25.9.2010. Viitattu 21.2.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Victor Regnault, James Curtis Booth, William L. Faber: Elements of Chemistry, s. 354. Henry Carey Baird, 1865. Julkaisu Googlen teoshaussa (viitattu 21.2.2009). (englanniksi)
  4. ↑ Frank Austin Gooch: Methods in Chemical Analysis, Originated Or Developed in the Kent Chemical Laboratory of Yale University, s. 59. READ BOOKS, 2007. ISBN 9781408627938 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.2.2009). (englanniksi)
  5. ↑ Bassam Z. Shakhashiri: Chemical Demonstrations, s. 22. Univ of Wisconsin Press, 1989. ISBN 0-299-11950-5 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.2.2009). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.