Johannes Magnus

Johannes Magnus
Johannes Magnuksen sinetti

Johannes Magnus, vuoteen 1530 saakka Johannes Magni (19. maaliskuuta 1488 Linköping, Ruotsi – 22. maaliskuuta 1544 Rooma, Kirkkovaltio)[1] oli Ruotsin viimeinen katolinen arkkipiispa, virkamies, teologi, sukututkija ja historioitsija. Hän oli linköpingiläisen porvarin poika ja Olaus Magnuksen veli.

Johannes Magnus oli oppilaana Skaran katedraalikoulussa, ja sen jälkeen kun hänet vuonna 1506 oli nimitetty kaniikiksi, hän opiskeli teologiaa myöhemmän paavi Hadrianus VI:n oppilaana Leuvenissa, jossa hänestä tuli maisteri.

Nuorena hän oli Sten Sture nuoremman edustajana, ja vuonna 1523 hänet valittiin Uppsalan arkkipiispaksi, joskin uusi paavi Klemens VII hyväksyi nimityksen vasta vuotta myöhemmin, 6. toukokuuta 1524, sillä paavi halusi selvittää, mitä hänen edeltäjälleen oli tapahtunut. Todellinen syy viivästykseen oli myös se, että Johannes Magnus ei tarpeeksi ankarasti vastustanut luterilaisuutta, sillä hän oli kuningas Kustaa Vaasan hyvä ystävä ja isän­maallisista syistä ajatus ruotsalaisesta kansallis­kirkosta kiehtoi häntä. Linköpingin piispa Hans Brask vaatikin vuonna 1524, että inkvisition oli tutkittava tätä harhaoppisuudesta epäiltynä, mutta hänen maan­miehensä ja kuningas puolustivat häntä. Kustaa Vaasa ilmeisesti käytti häntä ja hänen epäröivää asennettaan uskonnollisissa kiistoissa häikäilemättä hyväkseen toteuttaakseen tahtonsa.

Johannes Magnus oli ensimmäinen, joka sai tehtäväkseen kääntää Raamattu ruotsiksi, jotta Roomassa ei heräisi vääriä ajatuksia uskon­puhdistuksesta, mutta työ jäi suorittamatta, koska hän joutui lähtemään Lyypekkiin poliittisiin tehtäviin. Sen sijaan Raamatun käänsi hänen veljensä Olaus Magnus. Vuonna 1526 Kustaa Vaasa aikoi mennä naimisiin puolalaisen prinsessa Hedvigin kanssa, jolloin Johannes Magnus lähti neuvottelemaan asiasta, mutta aiottu avioliitto ei toteutunut. Samoin epä­onnistui myös yritys pysyttää Ruotsin katolisena.

Tämän vastoin­käymisen jälkeen Johannes Magnus eli lopun elämänsä maanpaossa. 27. heinäkuuta 1533 hänet vihittiin kuitenkin Roomassa arkki­piispaksi, mutta nimitys jäi käytännössä merkityksettömäksi, sillä sitä ennen oli Laurentius Petri jo nimitetty Ruotsin ensimmäiseksi protestanttiseksi arkki­piispaksi.

Tämän jälkeen Johannes Magnus omisti lopun elämänsä historian­tutkimukselle, ja eli ilman omia varoja veljensä kanssa Venetsiassa ja Roomassa hänen hyvän­tahtoisuudestaan riippuvaisena. Hän kuoli keväällä 1544 ja haudattiin Rooman Pietarinkirkkoon.

Johanneksen kuoleman jälkeen hänen veljensä painatti hänen suuret teoksensa Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus (Göötan ja Svean kaikkien kuninkaiden historia) vuonna 1554 ja Historia metropolitanæ ecclesiæ Upsalensis (Uppsalan arkki­hiippa­kunnan historia) vuonna 1557. Näistä varsinkin ensin­mainittu sai osakseen suurta kansain­välistä huomiota, ja siitä otettiin useita painoksia. Se sai myös suuren merkityksen Ruotsin suurvaltakauden historian­tutkijoille, jotka halusivat ihannoida Ruotsin muinaisaikaa. Johannes Magnus nimittäin piti Ruotsia goottien alkukotina ja hänen Ruotsin kuninkaiden luettelonsa ulottui Vanhan testamentin Maagogiin saakka.

Nimitys Suomen suuriruhtinaskunta on ensimmäisen kerran esiintynyt vuonna 1518 Johannes Magnuksen tekstissä.[2]

Johannes Magnuksen kuoltua hänen seuraajakseen arkki­piispana nimitettiin hänen veljensä Olaus Magnus, mutta poliittisista ja uskonnollisista syistä hän pysyi maan­paossa Roomassa.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historia de omnibus Gothorum Sveonomque regibus -teoksen sivu vuodelta 1558, mukana kaksi Olaus Magnuksen kirjoittamaa kappaletta.

Johannes Magnuksen teos Historia de omnibus Gothorum Sveonumque regibus (Göötan ja Svean kaikkien kuninkaiden historia) julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Sen painatusta johti hänen veljensä Olaus Magnus. Teos oli omistettu Kustaa Vaasan pojille. Siitä tuli suuri menestys, ja siitä otettiin useita uusinta­painoksia. Sen mieli­kuvitukselliset kertomukset Ruotsin muinaishistoriasta olivat myös aiheena siihen, että Eerik XIV ja Kaarle IX omaksuivat hallitsijoina näin suuret järjestysnumerot.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nordisk familjebok 2. painos, 13. osa (Johan - Kikare), s. 39-40, art. Johannes Magnus. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  • Svenskt biografiskt handlexikon, 2. osa, s. 115, art. Magnus. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Gustav Åsbrink, Knut B. Westman: Svea rikes ärkebiskopar från 1164 till nuvarande tid, s. 190, 196. Tukholma: Bokförlaget Natur och Kultur, 1935.
  2. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 1596–1597
Edeltäjä:
Gustav Trolle 		Uppsalan arkkipiispa Seuraaja:
Laurentius Petri
(Olaus Magnus)