Johannes Rebmann | |
---|---|
Johannes Rebmann |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. tammikuuta 1820 Gerlingen, Württemberg |
Kuollut | 4. lokakuuta 1876 (56 vuotta) Korntal, Saksa |
Johannes Rebmann (16. tammikuuta 1820 Gerlingen, Württemberg – 4. lokakuuta 1876 Korntal, Saksa) oli saksalainen lähetystyöntekijä ja löytöretkeilijä. Hän oli ensimmäinen eurooppalainen, joka tutki Afrikkaa Intian valtameren rannikolta päin. Hän löysi ensimmäisenä eurooppalaisena lumipeitteisen Kilimanjaron vuonna 1848, ja kollegansa Johann Krapfin kanssa Mount Kenyan vuonna 1849.[1][2][3]
Rebmann opiskeli Sveitsissä Baselissa (Basler Mission) ja Englannissa Islingtonissa (Church Missionary Society).[4] Hän työskenteli Itä-Afrikassa vuosina 1846–1875.[2] Hänen kirjoituksensa ja hänen piirtämänsä kartta suuresta Njassajärvestä kiihdyttivät Niilin yläosiin kohdistuvaa tieteellistä tutkimusta.[1]
Rebmann opetteli useita afrikkalaisia kieliä. Hän käänsi Markuksen evankeliumin kamban kielelle[4] ja Luukkaan evankeliumin swahiliksi[5]. 1850-luvulla hän laati njandžan sanakirjan, joka julkaistiin postuumisti vuonna 1877.[6] Hän keräsi myös swahilin sanaston, jota Krapf mahdollisesti käytti swahilin sanakirjassaan.[7]
Rebmann avioitui vuonna 1851 Emma Tylerin kanssa.[7] Heidän ainoa poikansa kuoli vuonna 1854 vain muutaman päivän ikäisenä, ja Emma kuoli vuonna 1866.[2]
Vuonna 1875 Rebmann palasi Eurooppaan sokeana ja asettui asumaan Stuttgartin lähelle Korntaliin. Keväällä 1876 hän nai leski Luise Friederiken (o.s. Däuble), mutta avioliitto ei kestänyt pitkään, sillä Rebmann kuoli keuhkokuumeeseen samana syksynä.[8][9]
Rebmann oli kuullut afrikkalaisilta kertomuksia sisämaassa olevasta suuresta vuoresta, jonka huipulla on outoa valkoista ainetta, joka on kylmää ja hohtaa kuin hopea. Vuoren arveltiin olevan pahojen henkien vallassa. Eräällä retkellään 11. toukokuuta 1848 Rebmann näki Kilimanjaron noin 40 kilometrin etäisyydeltä ensimmäisenä eurooppalaisena. Näystä innostuneena hän palasi marraskuussa uudelle tutkimusretkelle. Tällöin hän teki lisää näköhavaintoja kahdesta huipusta ja kirjoitti niistä raportin, joka ilmestyi Church Missionary Intelligencerissä huhtikuussa 1849.[10]
Raportti herätti laajalti hämmästystä ja epäuskoa. Monet pitivät mahdottomana, että lunta esiintyisi näin lähellä päiväntasaajaa. Erityisesti irlantilainen maantieteilijä William Desborough Cooley pilkkasi havaintoa ja piti sitä Rebmannin mielikuvituksen tuotteena. Epäusko jatkui, vaikka Rebmannin kollega Johann Krapf teki uusia näköhavaintoja vuoresta marraskuussa 1849.[10]
Vuorelle yritettiin kiivetä vuodesta 1861 alkaen. Joulukuussa 1862 saksalainen Karl Klaus von der Decken pääsi noin 14 000 jalan (4 300 metrin) korkeuteen, mutta joutui palaamaan jouduttuaan lumimyrskyyn. Raportissaan hän kirjoitti: ”Eiköhän tämä vakuuta jääräpäisen Cooleyn.”[10]
Vuonna 1852 Rebmann sai ranskalaisen Société de géographien hopeisen kunniamitalin.[11] Hänen mukaansa on myös nimetty Rebmannin jäätikkö Kilimanjarolla.[2]