Johimbiini

Johimbiini
Johimbiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
Metyyli-(1S,15R,18S,19R,20S)-18-hydroksi-1,3,11,12,14,15,16,17,18,19,20,21-dodekahydrojohimbaani-19-karboksylaatti
Tunnisteet
CAS-numero 146-48-5
ATC-koodi G04BE04
PubChem CID 8969
DrugBank DB01392
Kemialliset tiedot
Kaava C21H26N2O3 
Moolimassa 354,44
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 241 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika 0,25–2,5 h
Ekskreetio Virtsan mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Johimbiini on eräs verisuonia laajentava ja sympaattista hermostoa lamauttava eli adrenolyyttinen (adrenaliinin vaikutusta estävä) alkaloidi. Sitä on käytetty lääkkeenä, jota on saatu afrikkalaisen puulajin johimbepuun (Pausinystalia yohimbe) kuoresta. Johimbiini ei ole enää pitkään ollut aktiivissa lääkityskäytössä Suomessa, sillä sen hoito-ominaisuudet ovat olleet kovin heikosti spesifiset, jopa ennalta arvaamattomat.[1] Johimbiinin korvaajiksi on sittemmin kehitetty joukko muita ja paljon spesifimpiä, vaikutuksiltaan tarkemmin kohdistuvia lääkeaineita.

Johimbiinikloridia on voitu käyttää lääkinnälliseen käyttöön eläimille ihmisten lääkintää pidempään.[1] Esimerkiksi sonneille on voitu antaa kalliinakin pidettyä johimbiinivalmistetta tilapäisiin siitoskyvyn häiriöihin jonkinmoisena piristeenä, ellei muu hoito kuten ruokintavirheiden korjaus ole tuottanut riittävää tehoa[2].

EU:n kielto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unioni on kieltänyt ainetta sisältävät valmisteet. Kanadan terveysviraston mukaan aineen käytöllä voi olla vakavia seurauksia varsinkin niille, joilla on korkea verenpaine tai sydän-, munuais- tai maksasairaus. Kaikissa valmisteissa ei ole ollut tuoteselostetta, mutta niissä joissa on ollut, tutkimuksen mukaan sen pitoisuudet ovat poikenneet merkittävästi ilmoitettuista pitoisuuksista molempiin suuntiin. Monissa maissa se on yhä sallittu, mutta EU:n kiellon jälkeen tulli estää maahantuonnin.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vartiainen, Ilmari: Lääkeaineoppi (Farmakologia), 7. uusittu painos, SHKS/WSOY, Helsinki, 1960.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Vartiainen, I., 1960: s. 97
  2. ↑ Vehanen. Laina: Karjaväen kirja, s. 82. Helsinki: Pellervo-seura, 1951.
  3. ↑ Päivi Repo: EU kielsi vaarallisen potenssiyrtin käytön. Helsingin Sanomat, 25.5.2019, s. A 18. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tryptamiinit