Johnny Thunders

Johnny Thunders
Johnny Thunders, 1979
Johnny Thunders, 1979
Henkilötiedot
Koko nimi John Anthony Genzale
Syntynyt15.6.1952
New York, Yhdysvallat
Kuollut23.4.1991
New Orleans, Yhdysvallat
Ammatti muusikko, laulaja-lauluntekijä
Muusikko
Taiteilijanimi Johnny Thunders
Laulukielet englanti
Tyylilajit rock and roll, protopunk
Soittimet kitara
Yhtyeet New York Dolls, The Heartbreakers, Johnny Thunders & The Heartbreakers,
Levy-yhtiöt Roir, Track Records, Jungle Records
Aiheesta muualla
www.thunders.ca

Johnny Thunders, (oikealta nimeltään John Anthony Genzale, Jr., 15. heinäkuuta 1952 – 23. huhtikuuta 1991) oli yhdysvaltalainen rock-kitaristi ja -laulaja. Hänet muistetaan parhaiten New York Dolls -yhtyeen kitaristina ja sooloartistina.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvuodet ja New York Dolls

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thunders, newyorkilainen, amerikanitalialaisen perheen poika, aloitti rock-uransa kouluikäisenä Johnny and the Jaywalkers -nimisessä yhtyeessä, jolloin hän kutsui itseään vielä nimellä Johnny Volume. Sitä seurasi kokoonpano nimeltä Actress, jossa vaikuttivat tulevat New York Dolls -kumppanit Arthur ”Killer” Kane ja Billy Murcia.

The New York Dolls julkaisi kaksi merkittävää albumia 70-luvulla. Yhtyeen jälkimmäiselle albumille Too Much Too Soon Thunders kirjoitti ja äänitti ”Chatterbox”-kappaleen, jossa hän oli ensimmäistä kertaa kaikki päälaulaja.

The Heartbreakers

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New York Dollsin hajoamisen jälkeen Thunders perusti The Heartbreakers -yhtyeen yhdessä rumpali Jerry Nolanin ja basisti Richard Hellin kanssa. Yhtyeeseen liittyi myöhemmin toiseksi kitaristiksi Walter Lure. The Heartbreakers oli mukana joulukuussa 1976 Anarchy-kiertueella Englannissa Sex Pistolsin, Clashin ja The Damnedin ja sen korvanneen The Buzzcocksin kanssa.[1][2]

The Heartbreakers sai Englannista levytyssopimuksen ja julkaisi lokakuussa 1977 albuminsa L.A.M.F. (Like A Motherfucker) juuri ennen Sex Pistolsin albumia. Levyn tekemistä ja keikkailua vaikeutti bändin jäsenten heroiinin käyttö. L.A.M.F.-levyn äänenlaatua on pidetty epäonnistuneena, ja siitä on sittemmin ilmestynyt useita eri versioita.[3] Vaikka The Heartbreakers hajosi virallisesti pian levyn ilmestymisen jälkeen, yhtye koottiin vielä useita esiintymisiä varten, viimeisen kerran vuonna 1984.

Soolovuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heartbreakersin hajottua virallisesti Thunders julkaisi lokakuussa 1978 sooloalbumin So Alone. Sillä soittivat muun muassa Phil Lynott, Steve Jones, Paul Cook ja The Only Ones. Levyn tuotti Steve Lillywhite.[4] Albumi sisältää Thundersin soolouran tunnetuimman kappaleen ”You Can't Put Your Arms Around A Memory”.

Levyn ilmestymisen jälkeen Thunders muutti vaimonsa ja lastensa kanssa Detroitiin ja soitti MC5-yhtyeen soolokitaristin Wayne Kramerin johtamassa Gang War -yhtyeessä.[5] Yhtye äänitti demoja ja soitti useita keikkoja mutta hajosi pian Kramerin ja Thundersin riitoihin. Wayne Kramerin mukaan heroiininkäyttö oli Thundersille tärkeämpää kuin musiikki. Myös puoliso jätti Thundersin tämän päihdeongelmien vuoksi.[6]

Vuonna 1983 Thunders julkaisi kuuden biisin mini-LP:n Diary of a Lover sekä tuplalevyn In Cold Blood, joka sisälsi edellä mainitun lisäksi livelevyn. Molemmat oli äänitetty edellisenä vuonna. Vuonna 1983 Thunders äänitti Pariisissa asuessaan akustisen Hurt Me -albumin. Seuraavana vuonna Thunders teki 95 keikkaa,[7] joista kahdeksan oli Suomessa.[8]

Que Sera Sera albumi ilmestyi vuonna 1985. Sillä soitti useita tunnettuja vierailijoita, muun muassa Stiv Bators sekä suomalaiset Michael Monroe ja Nasty Suicide. Vuosina 1987–1989 Thunders asui Ruotsissa, missä hänellä oli vaimo ja tytär.[9] Viimeinen studioalbumi oli Patti Palladinin kanssa vuonna 1988 julkaistu vanhoja rock 'n' roll -klassikkoja sisältänyt duettolevy Copy Cats. Sillä oli myös jo vuonna 1984 julkaistu Elvis-cover ”Crawfish”.

Näyttelijänä elokuvissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 julkaistiin Patrick Grandperretin ohjaama ranskalainen draamelokuva Mona et moi (1989). Johnny Thunders esittää elokuvassa kuvitteellista rockmuusikkoa nimeltä Johnny Valentine. Hänen hahmoaan kuvataan elokuvassa sanoilla ”Kaunis epäonnistuja, narkkari, lyöty mutta ei lannistunut”, mikä kuvasti myös hänen todellista elämäänsä. Elokuvassa kuullaan useita katkelmia Johnny Thundersin kappaleista.[10]

Johnny Thundersilla oli myös rooli Rachel Amodeon ohjaamassa amerikkalaisessa elokuvassa What About Me. Thunders esitti elokuvassa tarinan päähenkilön veljeä. Elokuva julkaistiin Johnny Thundersin kuoleman jälkeen vuonna 1993.[10]

Heroiinin käyttö ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johnny Thunders

Thundersin huumeongelma rajoitti New York Dollsin laulajan David Johansenin mukaan jo New York Dollsin esiintymisiä ja tekemisiä. Soolouransa aikana myös Thundersin imago alkoi rakentua huumeiden ympärille. Hän esitti lavalla sekavaa selvin päin ollessaankin, koska ymmärsi, että sellaista häneltä odotettiin.[4] Thunders kuoli epäselvissä olosuhteissa hotellihuoneessa New Orleansissa vuonna 1991. Virallinen kuolinsyy oli huumeiden yliannostus, mutta ruumiinavauksessa todettiin Thundersin sairastaneen myös leukemiaa.

Vuonna 2013 Thundersin kahden pojan ja hänen ruotsalaisen tyttärensä uutisoitiin riitelevän isänsä perinnöstä.[11]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • L.A.M.F. (1977, yhdessä The Heartbreakersin kanssa)
  • So Alone (1978)
  • In Cold Blood (1983, osittain sama julkaisu kuin Diary of a Lover 12 )
  • Hurt Me (1984)
  • Que Sera Sera (1985)
  • Copy Cats (1988, yhdessä Patti Palladinin kanssa)
  • Born Too Loose: The Best Of Johnny Thunders (1999, kokoelma)

Singlet ja EP:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäviralliset julkaisut ja bootleg-albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäviralliset singlet ja EP:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Proud to Be Pirate EP (1983)
  • Ain't Superstitious 7" (1987)
  • Critic's Choice 7" (1992)
  • Daddy Rollin' Stone 7" (1996)
  • Life Goes On 7" (1996)
  • Countdown Love 7" (1997)
  • The Fireball EP (1999)
  • The Thunderbolt EP (1999)
  • It's Great When You're Straight, Yeah EP (2000)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Welch, Jon: No Sex Pistols, please - we're British bbc.com. 3.12.2016. Viitattu 30.6.2019. (englanti)
  2. ↑ Sorene, Paul: The Anarchy Tour of 1976 Flashbak. 26.3.2018. Viitattu 30.6.2019. (englanti)
  3. ↑ Punk Legends Glen Matlock & Walter Lure Preview 40th Anniversary 'L.A.M.F.' Shows for Johnny Thunders' Classic Billboard. Viitattu 30.6.2019.
  4. ↑ a b Sommer, Tim: So Alone at 40 Rock and Roll Globe. 5.12.2018. Viitattu 30.6.2019. (englanti)
  5. ↑ Miller, Steve: Detroit City: The Uncensored History of Rock 'n' Roll in America's Loudest City. Da capo Press, 2013.
  6. ↑ Fortnam, Ian: So Alone: The Johnny Thunders Story Classic Rock Magazine. Viitattu 30.6.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Antonia, Nina: Que Sera, Sera Resurrected – Johnny Thunders ninaantoniaauthor.com.
  8. ↑ Johnny Thunders info johnnythundersinfo.blogspot.com. Viitattu 30.6.2019.
  9. ↑ Dahlbom, Anders: Johnny Thunders och Sverige sonicmagazine.com. Viitattu 30.6.2019. (ruotsi)
  10. ↑ a b Antonia, Nina: Johnny Thunders In Cold Blood. Cherry Red Books, 2000.
  11. ↑ Marsh, Julia: New York Dolls estate fight New York Post. 9.12.2013. Viitattu 30.6.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.