Jonni Myyrä

Jonni Myyrä
Henkilötiedot
Syntynyt13. heinäkuuta 1892
Savitaipale
Kuollut22. tammikuuta 1955 (62 vuotta)
San Francisco, Kalifornia
Kansalaisuus Suomi
Yleisurheilija
Aktiivisena 1911–1928
Pituus 186 cm
Laji keihäänheitto, kiekonheitto
Ennätykset 68,55 (keihäänheitto)
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Antwerpen 1920 keihäs
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 keihäs

Joonas ”Jonni” Myyrä (13. heinäkuuta 1892 Savitaipale – 22. tammikuuta 1955 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat) oli keihäänheiton kaksinkertainen olympiavoittaja vuoden 1920 ja 1924 kisoista. Antwerpenissä 1920 Myyrä johti suomalaiset keihäänheiton neloisvoittoon, vaikka sai juuri ennen kilpailua kilpakumppanin heittämästä keihäästä osuman vasempaan kyynärvarteensa.[1] Hän ylitti keihäänheiton maailmanennätyksen useaan otteeseen, mutta Kansainvälisen Yleisurheiluliiton IAAF:n johto hylkäsi tulokset. Maailmanennätys oli ruotsalaisella Eric Lemmingillä (62,32) ja IAAF:n puheenjohtaja ja pääsihteeri olivat ruotsalaisia. Lopulta Myyrä lähti 1919 kilpailemaan Tukholmaan ja heitti siellä 66,10, joka hyväksyttiin viralliseksi maailmanennätykseksi. Myyrän ensimmäinen urheiluseura oli Partakosken Into.

Urheilu-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myyrä kilpaili keihäänheitossa ensimmäisen kerran kesällä 1911, jolloin hän heitti Lappeenrannassa yli 50 metriä, mutta jäi kilpailun voittaneesta Julius Saaristosta vajaan metrin päähän. Seuraavana vuonna hän heitti olympiakatsauksessa yli 54 metrin heiton, minkä ansiosta hänet valittiin Tukholman olympialaisiin. Myyrä sijoittui olympiafinaalissa kahdeksanneksi tuloksella 51,33. Vuonna 1914 hänet valittiin Malmössä pidettyihin Balttilaisiin kisoihin, sillä hän oli heittänyt aiemmin kesällä Hämeenlinnassa 60,12. Kisoissa Myyrän heitto kantoi 63,29, joka ylitti Eric Lemmingin hallussa olleen maailmanennätyksen lähes metrillä. Ruotsalaiset tuomarit kuitenkin väittivät, että heitto tapahtui myötätuulen vallitessa, eikä ennätystä hyväksytty viralliseksi maailmanennätykseksi. Myyrä ylitti maailmanennätyksen myös myöhemmin vuonna 1914 Tampereella tuloksella 62,58 ja seuraavana vuonna Lappeenrannassa tuloksella 64,81, mutta näitäkään tuloksia ei ratifioitu maailmanennätykseksi.[2]

Myyrä vuonna 1920.

Myyrä palasi kilpailemaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Hän voitti keihäänheiton Suomen-mestaruuden vuosina 1917 sekä 1918 ja heitti vuonna 1919 Savitaipaleella tuloksen 65,55, joka hyväksyttiin Suomen-ennätykseksi, mutta ei maailmanennätykseksi. Samana kesänä hän matkusti Tukholmaan, jossa hän voitti kansainväliset kilpailut tuloksella 66,10. Tämä tulos hyväksyttiin vihdoin viralliseksi maailmanennätykseksi. Myyrä oli Antwerpenin olympialaisissa 1920 voittajasuosikki, mutta kilpailupäivän aamuna Yhdysvaltain James Lincolnin lämmittelyheitto lipesi ja osui Myyrän vasempaan kyynärpäähän. Myyrä joutui käymään lääkärissä, jossa hänen kädestään poistettiin luunsiruja ja se laitettiin siteeseen. Hän kykeni kuitenkin kilpailemaan samana päivänä ja voitti olympiakultaa tuloksella 65,78.[2] Hän paransi Lemmingin edellistä olympiaennätystä 5,14 metrillä.[3]

Urheilemisen ohella Myyrä teki bisnestä muun muassa sahateollisuudessa, mutta yritys koki vararikon. Sahalla ei sahattu tukkiakaan. Hänellä oli rahavaikeuksia, ja hän kavalsi kunnallislautakunnan esimiehenä Savitaipaleen kunnan varoja suuria summia. Myyrä pääsi pälkähästä maksettuaan kavaltamansa rahat pankkilainalla pois. Näiden vaikeuksien takia Myyrä pakeni Pariisin vuoden 1924 olympialaisista Yhdysvaltoihin, eikä koskaan enää palannut Suomeen.

Yhdysvalloissa Myyrä heitti elämänsä pisimmän keihäskaaren 68,55 ja ylitti näytöskilpailussa myös kiekonheiton ME:n tuloksella 48,80.[4]

Huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myyrälle on pystytetty muistomerkki hänen vanhan kotitalonsa paikalle Savitaipaleen Hyrkkälän kylään.[4] Muistomerkissä lukee: ”Tällä paikalla syntyi vuonna 1892 Jonni Myyrä, keihäänheiton kaksinkertainen olympiavoittaja ja maailmanennätysmies. Hän kuoli Amerikassa 1955.” Hänet on haudattu San Franciscoon. Hautakivessä lukee ”John Myyra” ja siinä on olympiarenkaita. Hautausmaan arkistossa hän on nimellä ”John Mura”. Hänen kunniakseen on Savitaipaleelle nimetty Jonni Myyrän tie. Hänestä tehtiin vuoden 2016 marraskuussa ensi-iltansa saanut Jonni – Savitaipaleen paras keihäänheittäjä ja pahin huijari -niminen näytelmä Lappeenrannan kaupunginteatteriin.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Antti O. Arponen – Seppo Hakuli: Sankari vai konna. Keihäänheittäjä Jonni Myyrän elämä. 2001.
  • Jonni Myyrä Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 71. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
  2. ↑ a b Arponen, Antti O.: ”Malmö 1914”, Urheilu 2000 - osa 1, s. 33–34. WSOY, 1994. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  3. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 116. Otava, 1970.
  4. ↑ a b Savitaipaleen kunta: Muistomerkit savitaipale.fi. Arkistoitu 6.8.2007. Viitattu 17.7.2007.
  5. ↑ Keihään olympiasankari vai pelkkä konna? – Jonni Myyrän vaiheikas elämä teatterin ensi-illassa Yle Uutiset. Viitattu 3.11.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jonni Myyrä.