Joosef Exeteriläinen (lat. Josephus Iscanus) oli 1100-luvulla elänyt latinaksi kirjoittanut runoilija, joka asui Exeterissä, Englannissa. Hän lähti noin vuonna 1180 opiskelemaan Gelderniin, missä hän ystävystyi eliniäksi Guibertin kanssa, josta tuli myöhemmin Florennesin apotti. Heidän kirjeenvaihtoaan on säilynyt.
Joosef Exeteriläisen tunnetuin runo on Troijan sodasta kertova De bello Troiano, joka käsittää kuusi kirjaa. Niistä suurin osa on kirjoitettu ennen vuotta 1183, mutta saatettu loppuun vuoden 1184 jälkeen. Lähtiessään Pyhään maahan kolmannelle ristiretkelle Joosefin ystävä, Canterburyn arkkipiispa Baldwin, suostutteli hänet mukaansa. Baldwinin kuoltua 1190 Joosef palasi kotiin. Hän kertoi ristiretkestä runossaan Antiocheis, josta on jäljellä vain katkelmia.[1] Muutamia muita nyt jo kadonneita runoja on pantu hänen nimiinsä, mutta ei voida tietää, olivatko ne todellisuudessa hänen kirjoittamiaan.
|