Jouni Inkala

Jouni Mikael Inkala^[1] (s. 15. huhtikuuta 1966 Kemi)^[2] on suomalainen runoilija.

Elämä ja ura

Inkala kirjoitti ylioppilaaksi Muhoksen lukiosta 1985 ja opiskeli Limingan Taidekoulussa 1985–1986. Hän valmistui filosofian lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1991 pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede.^[2] Inkala työskenteli Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen opettajana 1991–1994 ja on toiminut vuodesta 1994 lähtien vapaana kirjailijana.^[1]

Inkalalta on ilmestynyt useita runokokoelmia. Hänen esikoisteoksensa Tässä sen reuna (1992) sai ilmestymisvuonnaan J. H. Erkon palkinnon.^[2] Inkalan aiempi kustantaja oli WSOY, mutta hän siirtyi eräiden muiden kirjailijoiden tavoin vuonna 2010 Siltalalle, joka julkaisi hänen runokokoelmansa Kemosynteesi helmikuussa 2011.^[3]

Virpi Alanen luonnehtii Parnassossa Inkalaa suomalaisista nykyrunoilijoista filosofisimmaksi. Teoksessa Vakiot ja muuttujat (2015) Inkala etsii lyyrisen käänteen mahdollisuuksia matemaattisesta ajattelusta ja talouden kielestä. Yleisesti Inkala on runoissaan Alasen mukaan vähäeleinen ja jopa karun toteava. Kokoelman hienoimpina runoina Alanen pitää runoja ”Nina Simonelle” ja ”Myötämme”. Niiden säkeissä Inkala vihjaa vaihtoehtoisiin lukutapoihin, kun puolet säkeistä on kursiivilla. Paikoin hän löytää runoista kliseisyyttä, erityisesti Inkalan käsitellessä ikääntymistä. Kokoelman kiinnostavimpana antina Alanen pitää fysikaaliseen maailmaan yhdistyvää henkisyyttä, jopa hengellisyyttä.^[4]

Teokset

• Tässä sen reuna. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18134-X
• Huonetta ja sukua. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19649-5
• Pyhien seura. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21304-7
• Sille joka jää. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23019-7
• Autiomaaretki. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24918-1
• Kirjoittamaton. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27281-7
• Sarveisaikoja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29209-5
• Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34000-4
• Kemosynteesi. Helsinki: Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-058-0
• Kesto avoin. Helsinki: Siltala, 2013. ISBN 978-952-234-168-6
• Vakiot ja muuttujat. Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-282-9
• Nähty. Elämä. Helsinki: Siltala, 2017. ISBN 978-952-234-389-5
• Tee kunniaa, tee kunniaa!. Helsinki: Siltala, 2019. ISBN 978-952-234-583-7
• Jumalalle pyhitetty susi. Helsinki: Siltala, 2021. ISBN 978-952-234-865-4
• Geenihymni. Helsinki: Siltala, 2023. ISBN 978-952-388-194-5

Palkinnot

• J. H. Erkon palkinto 1992
• Einari Vuorela -runopalkinto 2005
• Valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha 2021^[5]

Lähteet

1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 254–255. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
2. Inkala, Jouni Kirjasampo. Viitattu 21.1.2017.
3. Runoilija Inkala WSOY:ltä Siltalalle Yle Uutiset. 5.11.2010. Viitattu 29.7.2023.
4. Alanen, Virpi: Matemaattisesta inhimilliseen. Parnasso, 2015, nro 3, s. 65. Otavamedia.
5. Valtion taiteilija-apuraha 311 taiteilijalle 16.7.2021. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 29.7.2023.

Aiheesta muualla

• Jouni Inkalan runoja Electric Verses -verkkoantologiassa