Juhan Smuul

Juhan Smuul
Juhan Smuulin muistomerkki Tallinnan vanhassakaupungissa Kuningakadulla.
Juhan Smuulin muistomerkki Tallinnan vanhassakaupungissa Kuningakadulla.
Henkilötiedot
Syntynyt18. helmikuuta 1922
Muhu, Viro
Kuollut13. huhtikuuta 1971 (49 vuotta)
Tallinna, Viro
Kansalaisuus virolainen
Ammatti runoilija, kirjailija ja näytelmäkirjailija
Kirjailija
Äidinkieliviro
Tuotannon kieliviro
Palkinnot
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Juhan Smuul (vuoteen 1954 Johannes Schmuul; 18. helmikuuta 1922 Muhu – 13. huhtikuuta 1971 Tallinna) oli virolainen neuvostokirjailija.

Smuulin puoliso oli runoilija Debora Vaarandi.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smuulin ensimmäiset runot ilmestyivät 1940-luvulla. Vuonna 1951 hän liittyi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäseneksi. Venäjäksi käännetty kokoelma Runoja ja runoelmia sai Stalin-palkinnon vuonna 1952. Smuul on kirjoittanut myös proosaa ja näytelmiä. Hänen tunnetuin teoksensa on matkasta Etelämantereelle kertova Jäätikkökirja (Jäine raamat, 1958), josta hänelle myönnettiin Lenin-palkinto vuonna 1961. Vuonna 1965 Smuul sai Viron SNT:n kansankirjailijan arvonimen.[2]

Vuosina 1953–1971 Smuul oli Viron kirjailijaliiton hallituksen puheenjohtaja ja vuosina 1954–1971 yksi Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen sihteereistä. Hän toimi myös Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana. Hänet on palkittu Leninin kunniamerkillä. Vuonna 1971 perustettiin Smuulin nimeä kantava Viron SNT:n kirjallisuuspalkinto ja kirjailijan kotikylään avattiin hänestä kertova museo.[3]

Smuul aloitti poliittisena runoilijana mutta siirtyi huumoripitoiseen proosaan, jossa hän kuvasi kotisaarensa Muhun elämää.[1]

Jälkimaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smuulin maine neuvostoajan jälkeisessä Virossa on ollut ristiriitainen, sillä hän toimi Viron kommunistisessa puolueessa ja kirjoitti nuorena ylistysrunoja Josif Stalinista. Viron itsenäistyttyä vuonna 1991 Smuulin museo nimettiin Muhun museoksi ja hänen patsaansa siirrettiin Tallinnan Kadriorgin puistosta hänen kotikyläänsä Koguvaan. Vuonna 2023 paljastui, että Smuul ja Vaarandi olivat osallisina vuoden 1949 virolaisten joukkokyydityksissä, sillä he olivat allekirjoittaneet asiakirjan, jossa luetteloitiin erään kyyditetyn kõuelaisen maanviljelijäperheen omaisuutta. Heidän osallisuudestaan kyydityksiin oli huhuttu jo pitkään, kunnes Eesti Ekspress -lehti löysi Viron kansallisarkistosta mainitun kirjallisen todisteen.[4]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jäätikkökirja: antarktinen päiväkirja. Suom. Roy Širokov. Moskova: Edistys, 1964 (2. painos Moskova: Progress, 1981).
  • Runoutta kahdella kielellä = Luulet kahes keeles, suomennokset Kulle Raig, Kadmirell 2011 (Runojen suomennokset Juhan Smuulin runojen käännöskilpailun satoa) ISBN 978-9949-9089-3-6
Runo
  • Myrsky (Torm), suom. Pirkko Huurto, antologiassa Purje: merirunoutta neljällä kielellä, Helsinki: Otava 1980 ISBN 951-1-05866-5
Novelli
  • Pyhäkarin hukkuminen, novelli, suom. Raili Kilpi-Hynynen, antologiassa Eestiläinen novelli, toim. Heino Puhvel, Tallinna, Perioodika 1979
Näytelmiä ja kunnelma
  • Kippari-Jonni: laulunäytelmä (Kihnu Jonn ehk metskapten), suomentanut Eva Lille, TNL 1969
  • Narrien laiva (Kihnu Jõnn) esitetty suomeksi 2018[5]
  • Tapahtui Saarenmaalla: 3-näytöksinen näytelmä, suom. Raili Kilpi-Hynynen, Helsinki: TNL [i.a.]
  • Everstin leski eli Lääkärit eivät tiedä mitään, suom. Raili Kilpi-Hynynen,: monologi, Helsinki: Työväen Näyttämöiden Liitto 1984: kuunnelma, Helsinki: Yleisradio 1968

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Smuul, Juhan”, Otavan kirjallisuustieto, s. 718. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  2. ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 23, s. 627. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
  3. ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 23, s. 628. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
  4. ↑ Kaja Kunnas: Virolaisten rakastamat kirjailijat paljastuivat kyydittäjiksi Helsingin Sanomat 19.4.2023. Viitattu 23.4.2023.
  5. ↑ Kihu Jönn Ilona.tinfo.fi, viitattu 21.9.2021

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]